Ma­sen­nus­ta ei enää salata

Viime vuosina lukuisat julkisuuden henkilöt ovat tehneet suuren palveluksen suomalaisille puhumalla avoimesti omasta masennuksestaan. Kenties tunnetuin on rouva Tellervo Koivisto, joka ensimmäisenä astui julkisuuteen kertomaan, että vakavasta masennuksesta parantuminen on mahdollista ja että kyse on asiasta, jota ei tarvitse peitellä

Rouva Tellervo Koivisto antoi masennukselle kasvot. Kun hän ensimmäistä kertaa puhui masennuksestaan televisiossa, ohjelmaa seurasi noin 840 000 katsojaa.
Rouva Tellervo Koivisto antoi masennukselle kasvot. Kun hän ensimmäistä kertaa puhui masennuksestaan televisiossa, ohjelmaa seurasi noin 840 000 katsojaa.
Kuva: Matto Björkman

Viime vuosina lukuisat julkisuuden henkilöt ovat tehneet suuren palveluksen suomalaisille puhumalla avoimesti omasta masennuksestaan. Kenties tunnetuin on rouva Tellervo Koivisto, joka ensimmäisenä astui julkisuuteen kertomaan, että vakavasta masennuksesta parantuminen on mahdollista ja että kyse on asiasta, jota ei tarvitse peitellä.

"Vielä 90-luvulla vajaa neljäsosa depressiopotilaista oli asianmukaisessa hoidossa, mutta nyt jo lähes puolet. Muutos johtuu paitsi hoitojen kehittymisestä, hyvin paljon myös yleisten asenteiden muuttumisesta. Masennusta ei enää nähdä niinkään vakavana mielenterveyden häiriönä tai sairautena, vaan entistä luonnollisempana ja hyväksytympänä, jopa arkipäiväisenä asiana", professori Jouko Lönnqvist Kansanterveyslaitokselta kertoo.

"Tullessaan ulos ´kaapista´ julkisuuden henkilöt auttaneet muitakin puhumaan avoimesti masennuksesta ja helpottaneet hoitoon hakeutumista", kansainvälisesti tunnettu itsemurha- ja depressiotutkija sanoo.

Yhdestä seikasta Lönnqvist on kuitenkin huolissaan. "Hiukan pelottaa, miten näiden yksittäisten julkkisten kestokyky pitää, kun he tulevat vaikean asian kanssa julkisuuteen siinä vaiheessa, kun he eivät vielä ole täysin teräkunnossa. Depressiossa oman kestokyvyn realistinen arvio on keskeinen asia."

Nykyisin ei suositella, että masennuspotilas vetäytyy kokonaan pois työelämästä, ikään kuin piiloon. Jouko Lönnqvistin mukaan jokaisen pitäisi löytää itselleen sopivin toiminnallisuuden taso, joka on vähemmän kuin tavallinen arkityö, mutta enemmän kuin täydellinen sairasloma, saatikka eläkeratkaisut.

"Olemme puhuneet paljon työelämän joustoista, jotta ihmiset voisivat depressionsa kanssa jatkaa toiminallisuuttaan eivätkä passivoituisi jonnekin syrjään. Masennuksesta toipuminen vie kuitenkin useita kuukausia."

Depressio kovertaa ihmistä. Solutason tapahtumista tiedetään yhä enemmän. Tutkimukset ovat alunperin perustuneet eläinkokeisiin. Kun emostaan erotetuille poikasille on aiheutettu kokeellisesti stressiä ja masennusta, niiden aivojen kehityksessä ja toiminnassa on havaittu selviä muutoksia.

"Tärkeimmät muutokset tapahtuvat tunteiden muodostumista ja muistitapahtumia säätelevissä aivojen osissa", Jouko Lönnqvist kertoo.

Muistitoiminnot ovat vahvasti sidoksissa aivojen hippokampukseen. "Hippokampuksen normaaliin uudistumiseen kuuluu uusien hermosolujen syntyminen ja uusien yhteyksien muodostuminen hermosolujen välittäjäaineille. Pitkittynyt stressi ja sitä seuraava masennus rikkovat tätä järjestelmää ja estävät hippokampuksen normaalia uudistumista ja verkostoitumista."

Muutoksia on voitu kuvata uusilla menetelmillä myös ihmisaivoista. "Arkisesti ilmaistuna depressio todella syö ihmistä, se kovertaa meitä ihan konkreettisesti."

Pitkittyneessä stressissä ja syvässä masennuksessa lisämunuaisen kuorikerroksesta erittyy stressihormoneja, jotka ovat

"Masennuksesta toipuminen on elpymistä, jolle pitäisi luoda otolliset olosuhteet. Ne eivät ole sitä, että pitää hammasta purren yrittää kaikkensa, mutta eivät myöskään täydellistä lepoa. Positiivinen palaute ja myönteiset tunnekokemukset edistävät toipumista."

Masennus ei ole lisääntynyt. "Yleinen käsitys voimakkaasta lisääntymisestä johtuu siitä, että yhä useampi kaappi avautuu, ihmiset tulevat ulos ja puhuvat omasta masennuksestaan ilman pelkoa ja häpeää", Jouko Lönnqvist toteaa.

"Lisääntyminen on osittain myös näköharhaa. koska piilossa olevan masennuksen määrä on ollut niin valtava."

Työelämän muuttuminen on myös ollut omiaan tukemaan käsitystä depression lisääntymisestä. Ihmiset eivät enää mene pellolle auran perään. Suurin osa menee toimistoon tekemään vaativia töitä, joissa ei ole helppo pärjätä masennuksen kanssa ja haitat tulevat toisella tavalla esiin kuin entisajan maatöissä.

Kolmas syy ovat masennusta lievempien mielialaoireiden kasvu. Niiden taustalla on elämäntapahtumien ja stressin määrän lisääntyminen. "Tämäkään muutos ei ole ollut niin suuri kuin usein väitetään. Tutkimuksissa on nähty oireiden pientä lisääntymistä, mutta ei dramaattista muutosta."

Masennuksen esiintyvyydessä on selvä huippu 45-65 ikävuoden välillä, minkä jälkeen depressio alkaa vähetä. "Suomessa on eurooppalaisittain hyvinvoiva seniorikansalaisten joukko. vanhuksilla on runsaasti lievää, kroonista mielialan laskua, mutta masennusta vähemmän kuin myöhäisessä keski-iässä olevilla ihmisillä. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä tosiasiaa, että meillä on edelleen valtava määrä yksinäisiä laiminlyötyjä vanhuksia", Lönnqvist kertoo.

Depression hoidossa ei ole yhtä keinoa ylitse muiden, vaan useita vaihtoehtoja, jotka kaikki tukevat keskushermoston elpymistä.

"Hoitona voidaan käyttää lääkkeitä, psykoterapiaa ja sosiaalista tukea. Normaali elämänrytmi ja riittävä lepo ja nukkuminen ovat tärkeitä. Vaikka keinot vaikuttavat eri tavalla, ne pyrkivät normalisoimaan aivojen vääristynyttä tilannetta."

Masennuksen takaa löytyy yllättävän usein myös runsas alkoholin käyttö. "Ensin tulee alkoholiongelma, ja siitä seuraa masennus. Alkoholi ei ole mikään masennuslääke vaan päinvastoin pahentaa depressiota. Myös tupakointi lisää masennuksen riskiä ja huonontaa ennustetta.", Jouko Lönnqvist kertoo.