Eija Tammela tuntee maataloustuottajan tuskat. Hän on vieraillut Välitä viljelijästä -projektin merkeissä noin 200 tilalla Pohjois-Suomessa, kuuntelemassa ja neuvomassa.
Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan tarjoamalle avulle olisi Tammelan mukaan tarvetta enemmänkin.
– Tuorein isku oli maidon tuottajahinnan lasku. Usein muut ongelmat vielä kasaantuvat taloudellisten ongelmien kanssa samaan vyyhtiin. Parisuhde ei toimi, sukupolvien välillä on riitaa, on ylirasitusta ja univaikeuksia.
Monen tuottajan tuttuja ovat myös masennus, stressi ja pelkotilat. Väsymystä seuraa syyllisyyden tunne ja pahimmillaan itsetuhoisuus. Tuki-, vero- ja muut hallinnolliset asiatkin saattavat alkaa tuntua ylivoimaisilta taakoilta.
Ihmisten lisäksi maatilan ongelmista kärsivät usein eläimet. Tammela kertoo, että yhdessä sidosryhmien kanssa mietitään keinoja, joilla ongelmatilanteisiin päästään puuttumaan nopeasti.
– Esimerkiksi eläinsuojeluprosessi saattaa jo olla käynnissä, mutta toimet ottavat aikansa. Käytäntöjä on parannettava.
Sukupolvien ajan toimineen tilan tuotannon lopettaminen on monelle todella kova paikka. Jatkaminen koetaan velvollisuudeksi ja kunnia-asiaksi.
– Jos tila ei kannata taloudellisesti, neuvon tietysti lopettamaan. Raskasta menneiden sukupolvien taakkaa on turha ottaa kannettavakseen. Pitää miettiä tulevia eikä menneitä sukupolvia.
Apua ei voida viedä kenelläkään väkisin. Tammela sanoo, että valitettavasti osa viljelijöistä salaa viimeiseen saakka vaikeutensa.
– Sitten kintaat putoavat kädestä eikä jakseta enää huolehtia edes eläimistä. Neuvoni on, että tunnustakaa tilanne ja hakekaa apua. Sitä on kyllä tarjolla.
