Myös Oulussa on otettava oppia niistä niistä erinomaisista kokemuksista, joita on saatu depressiohoitajien palkkaamisesta terveyskeskuksiin. Tuhannet masennuspotilaat jäävät Oulussa nyt vaille hoitoa, kun kaupungin terveysasemilta puuttuvat tyystin mielenterveystyöntekijät.
Masennuksesta voidaan hyvin puhua kansantautina, sairastuuhan siihen vuosittain noin seitsemän prosenttia väestöstä. Vastoin yleistä luuloa tauti ei ole tutkimusten mukaan kuitenkaan merkittävästi lisääntynyt viime vuosina eikä ole Suomessa sen yleisempi vaiva kuin muuallakaan maailmassa. Kansainvälisten tutkimusten mukaan masennukseen sairastuu vuosittain 6--7 prosenttia väestöstä.
Vakavuusasteeltaan masennus kyllä on usein Suomessa ja monissa muissakin länsimaissa nykyisin syvempää kuin aiemmin.
Sairastuneiden tilanteeseen vaikuttaa asiantuntijoiden mukaan muun muassa työelämän vaatimusten koveneminen ja yhteiskunnan turvaverkkojen harveneminen. Depressio on ollut jo vuosia Suomessa selvästi yleisin työkyvyttömyyseläkkeen syy.
Oheinen Terveys 2000 -tutkimuksesta lainattu tilasto osoittaa, että masennusjaksojen esiintyminen on huomattavasti yleisempää naisilla kuin miehillä. Erot eivät todellisuudessa ilmeisesti ole niin suuria kuin taulukon prosentit osoittavat, vaan naiset kertovat vaivastaan miehiä rohkeammin.
Erityisen huolestuttavaa on esimerkiksi Oulussa se, että vuosittain masennukseen sairastuvista noin 8 000 aikuisesta vain alle tuhat potilasta pääsee mielenterveystoimiston hoitoon. Mielenterveystyöntekijät puuttuvat kaupungin terveysasemilta tyystin. Samanlainen tilanne on edelleen lukuisilla muillakin paikkakunnilla Suomessa.
Tilanteen korjaamisesta on rohkaisevia esimerkkejä. Erittäin hyviä tuloksia on saatu kokeiluissa, joissa terveysasemille palkataan depressiohoitajia. Niin on tehty muun muassa Vantaalla sekä paikoin Pohjanmaalla ja Lapissa. Mielenterveystyöhön erikoistuneet hoitajat ovat olleet erinomainen apu terveyskeskuslääkäreille.
Mielenterveyden horjuessa nopea apu auttaa parhaiten, kuten on laita myös somaattisten sairauksien hoidossa. Mitä pitempään hoidon aloittaminen viivästyy, sitä vaikeampi on saavuttaa hyviä tuloksia.
Kokemukset osoittavat kuitenkin myös sen, että jatkuva työ yhä uusien masennuspotilaiden kanssa on tekijälleen rankkaa. Depressiopotilaiden kertomusten kuuntelusta ja heidän hoitonsa suunnittelusta on päästävä välillä muihin tehtäviin. Ellei niin käy, uupumus ja masennus iskevät masennuspotilaiden auttajiin.
Lasten ja nuorten mielenterveysongelmien on viime vuosina havaittu syvenevän siinä missä aikuistenkin. Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri tietää mistä puhuu muistuttaessaan, että nuorten mielenterveystyön hyvä hoito vähentää aikuisten mielenterveyden sairauksia.
Suomessa on tunnustettava virheeksi se, että terveydenhuoltoon käytetään kansantuotteesta pienempi osuus kuin monissa muissa länsimaissa. Se on johtanut aliresurssointiin monissa terveyspalveluissa ja se näkyy myös mielenterveystyössä. Ellei ongelmaan puututa ajoissa, joudutaan suurten ikäluokkien vanhetessa syveneviin vaikeuksiin. Sivistysmaan ensimmäisiä velvollisuuksia on hoitaa sairaat.