Itsemurhaluvuissa on tapahtunut suuri muutos sitten pahimpien vuosien. Itsemurhat painottuvat silti yhä maan itäisiin ja pohjoisiin osiin. Pahimpana vuonna 1990 Suomessa tehtiin 1 500 itsemurhaa. 2005 niitä oli 994.
"Määrä oli historiallisen vähän. Luvuissa on nyt painuttu 1980-luvun lopun tasolle", kertoo psykiatrian professori Erkki Isometsä.
Hän löytää tilanteen parantumiseen monta syytä. Yksi niistä oli 1990-luvulla toteutettu kansallinen itsemurhien ehkäisyohjelma. Sen myötä itsemurhat on alettu ottaa vakavasti terveydenhuollossa. Masennuksen parantunut hoito ja masennuslääkkeiden käyttö ovat myös auttaneet.
Itsemurhiin haetaan usein yhteiskunnallisia tekijöitä. Isometsän mukaan on hyvin vaikea nähdä mitään johdonmukaisuutta niissä. "Esimerkiksi aikaan 1990 jälkeen mahtuu nousukauden loppua, syvää lamaa, uutta nousukautta ja taas pientä lamaa."
Isometsän mukaan esimerkiksi Suomussalmella voi olla paikallisia, erityisiä ongelmia. Sosiaaliset tekijät voivat nostaa itsemurhariskiä: syrjäytyneisyys ja näköalattomuus yhdistettynä mielenterveysongelmiin.
"Pelkkä työttömyys ei yksin vaikuta. Mutta jos on monta tekijää yhtä aikaa, riski kasvaa."
Mallin ottaminen on vaarana varsinkin nuorten itsemurhissa. Myös vanhemmissa ikäryhmissä se on mahdollista.