Näyttelijä Masa Niemi (1914-60) muistetaan parhaiten 13-osaisen Pekka Puupää -elokuvasarjan Pätkänä. Tuo rooli oli niin hallitseva hänen myöhemmässä elämässään, että Puupää-elokuvien referointi haukkaa leijonanosan myös Arto Pietilän Niemestä kirjoittamassa elämäkerrassa Pätkä.
Sinänsä on enemmän kuin paikallaan, että Niemi sai kirjansa: onhan muiden 1950-60 -luvun kiertue- ja "rillumarei"-elokuvakauden viihdyttäjien vaiheita taltioitu niin kirjalliseen kuin kuvalliseen muotoon, sekä dokumenttina että fiktiona. Elämäkertansa saivat niin Toivo Kärki, Reino Helismaa, Armand Lohikoski, Tapsa Rautavaara kuin Esa Pakarinen; Masa Niemi oli pitkään muistettavuudestaan huolimatta toisen viulun soittajan asemassa.
Pietilä korostaa tehneensä kirjansa "suurelle yleisölle", ote ei ole varsinaisesti tutkijan.
Perusrunkona ovat runsaat Niemen työtoverien ja sukulaisten haastattelut, myös aiempaa kirjallista materiaalia hyödynnetään usein varsin suoraan. Pääpaino on Masa Niemen näyttelijänurassa, mutta henkilökuvaakin pyritään rakentamaan.
"Masa Niemi, mies pieni", kuten Rautavaara häntä lempeästi kuvasi, oli sydämestään kiinni viihdyttämisessä niin näyttelijänä, muusikkona ja taikurina kuin privaattipuolen tietokilpailuintoilijana.
Pienikokoisuudestaan kärsineen, perheoloissa kiivasluontoisenkin Niemen myöhempää elämää leimasivat niin alkoholismi - loppuvaiheissa puolitoistametrisen miehen päiväannos oli puolitoista pulloa Koskenkorvaa - kuin siitä aiheutuneet rahahuolet.
Niemen umpikujaan ajautuneita vaiheita on monesti käytetty malliesimerkkinä kuvattaessa, kuinka tragedia on jatkuvasti lähellä koomikon uraa. Tuo puoli nousee esiin heti jo Pietilän kirjan saatesanoissa ja alkuluvuissa.
Näkökulma Niemen henkilöön on yleensä myönteinen ja tasoittelevakin.
Nuoruusvaiheet Viipurissa kuitataan nopeasti, hallitsevaksi nousee 1950-luvun elokuvaura. Ihmiskuva, esimerkiksi hänen avioliittonsa jää vähemmälle, joskin perheen ja suvun merkitys nostetaan esiin.
Puupää-sarjan käsittely haukkaa elämäkerrasta noin puolet. Tuo on paljon, vaikka ottaisi kuinka huomioon sarjan merkityksen Masa Niemen vaiheissa.
Pekka ja Pätkä -elokuviin liittyvä runsas materiaali liippaa monesti ohi Niemen henkilön, arvotetaan sarjan merkitystä kotimaisessa viihde- ja elokuvakulttuurissa yleensä. Kun Pietilä käyttää tuossa yhteydessä varsin usein aiempaa tietoa, iskee tuttuuden maku. Aikalaishaastattelut toimivat sen sijaan mainiosti.
"Suurelle yleisöllekin" tarkoitettuna Masa Niemi -elämäkerta on rakenteeltaan hajanaisenpuoleinen, materiaalin tiivistäminen ja täsmentäminen ei olisi haitannut.
Pietilä on kuitenkin paneutunut selvästi kuvattavaansa, vaikka muutamia asiavirheitä tekstiin silti mahtuu. Filmografiapuolella arvostaisi silti enempää kuin pelkkää Puupää-elokuvien listausta.