Kalevan kisat: Oulun Py­rin­nön Laura Loponen aitoi SM-prons­sil­le

Terveys: Iho­syö­vis­tä va­ka­vim­man me­la­noo­man esiin­ty­vyys on yleis­ty­nyt, mutta ennuste on pa­ran­tu­nut

Martti Vää­nä­sen aika ei kulu jouten

Martti Väänänen on ehtinyt tehdä töitä jo viiden miehen edestä - kenties useammankin.

Martti Väänänen soittaa joka päivä. "Välillä oli kahdenkymmenen vuoden tauko, kun naimisiinmenosta tuli kiireitä. Nuorena soitin tansseissakin. Lavoilla piti soittaa aina yksin, ei siellä orkestereita ollut".
Martti Väänänen soittaa joka päivä. "Välillä oli kahdenkymmenen vuoden tauko, kun naimisiinmenosta tuli kiireitä. Nuorena soitin tansseissakin. Lavoilla piti soittaa aina yksin, ei siellä orkestereita ollut".

Martti Väänänen on ehtinyt tehdä töitä jo viiden miehen edestä - kenties useammankin.

"Nuorena tein talvet veneitä. Kiertelin talosta taloon Oulujoen varressa. Tein puusta pumppuja kaivoihin. Rakensin toistakymmentä omakotitaloa. Neljä vuotta muurasin takkoja. Se oli sitä avotakkavillityksen aikaa. Hommaa oli kauheasti. Täytyi olla vähän joka paikassa", Väänänen muistelee.

Hän esittelee kansiota, jossa on satakunta valokuvaa hänen piirtämistään ja muuraamista avotakoista. Kaikki takat ovat erilaisia.

Oulun Haapalehdossa asuva Väänänen on monessa mielessä tyypillinen ITE-taiteilija: Vaatimattomissa oloissa maaseudulla syntynyt mies, jonka elinikäinen taideharrastus on puhjennut kukkaan eläkepäivillä.

Väänänen on kehittänyt itseään poikkeuksellisella tarmokkuudella. Talonrakennuspesti akateemikko-kuvanveistäjä Oskari Jauhiaisen talotyömaalla Jollaksessa toimi alkusysäyksenä kuvanveistoharrastukselle.

"Oskarilta minä sain kaikenlaista oppia - tai ainakin innoitusta. Tämän betonihomman kehitin sitten itse."

1980-luvulla Väänänen tutustui rantsilalaiseen kotiseutuaktivisti Helmi Junttilaan, joka ajoi kunnassa läpi vallankumouksellisen taideprojektin. Väänäsen vetämänä Rantsilaan nousi veistotalkoilla useita kymmeniä ITE-henkisiä näköispatsaita. Kuuluisin niistä on Sandelsin ratsastajapatsas, joka hirnui ja toivotti tervetulleeksi viidellä eri kielellä. Ääntä tuottanut c-kasettitekniikka ei kestänyt ajan hammasta, mutta itse patsas seisoo yhä uljaana kahdella jalalla.

Maineen karttuessa Väänänen houkuteltiin ottamaan osaa kansainväliseen kilpailuun, jolla etsittiin tekijää suomalaisten siirtolaisten muistomerkille Australiaan. Hän voitti kisan. Pronssista, raudasta ja betonista veistetty muistomerkki valmistui 1997.

"Kaksi kuukautta meni sitä muistomerkkiä tehdessä. Australiassa oli niin kostea ilma, ettei kipsi meinannut kuivua. Me lämmitimme saunan ja panimme ne kipsit lauteille kuivumaan kuin leivät".

Martti Väänäsen veistoksia on levinnyt maailmalle satoja, mutta julkisesti niitä on esitelty vähän. Kempeleen Zeppeliinissä ja Oulun Rotuaarilla veistokset joutuivat ilkivallan kohteeksi. Saman kohtalon kokivat muutama viikko sitten myös Saarelan veistospuistoon siirretyt Kameli- ja Aku Ankka-veistokset. Ne olivat jo viime kesänä esillä Ylivieskan Akustiikkatalon ITE-näyttelyssä.

On surkuhupaisaa, että eniten ongelmia Martti Väänäselle tuottaa valmiiden teosten määrä. Omilla rahoillaan työskentelevän taiteilijan kaupunkikoti ja maalta vuokraama jalasmökki ovat jo täyttyneet veistoksista ja öljyvärimaalauksista. Moni muistaa Rotuaarilla nähdyn rautaisen Kukon, joka oli hitsattu yhteen yli kahdeksastakymmenestä erilaisesta vanhan ajan työkalusta.

"Se Kukkokin piti hävittää pois. Se päätyi jonnekin kesäpaikalle tuonne, en minä muista minne. Sitä ei tule enää kyseltyä, minne ne menevät", Väänänen harmittelee.

Jonain päivänä Martti Väänänen saa ansaitsemansa retrospektiivisen näyttelyn taidemuseoon. Sellainen kannattaisi järjestää jo nyt, kun sekä taiteilija, että useimmat teoksista ovat vielä hyvässä kunnossa.

Martti Väänäsen veistoksiin voi tutustua Saarelan veistospuistossa Oulussa, Rantsilan kirkonkylällä ja taiteilijan kotipihalla osoitteessa Liistekuja 2.