Kansanedustaja Martti Korhonen koki mahdollisuutensa työskennellä vasemmistoliiton puheenjohtajana kaventuneen olemattomiin jo viime vuoden syksyllä.
Hän erosi tehtävästä kesäkuussa surkean eurovaalituloksen jälkeen mutta oli jo jouluna päättänyt, että ei tavoittele jatkoa vuoden 2010 puoluekokouksessa.
"Se alkoi mennä siihen, että tämän syksyn ja ensi talven aikana en olisi pystynyt enää tekemään mitään uutta tai eteenpäin vievää. Tein itse johtopäätöksen ja jätin puolueen muiden huollettavaksi. Me olisimme ajautuneet ikävään tilanteeseen, ehkä jopa järjestöriitaan tämän syksyn aikana, jos olisin jatkanut", Korhonen sanoo.
Hän sanoo tunteneensa paineen, joka alkoi kasvaa hänen puheenjohtajuutensa aikana. Sen takia järkevin ratkaisu oli tehdä johtopäätös ja erota.
"Puheenjohtajaspekulaatio olisi kestänyt vuoden, ja kaikki aika olisi mennyt sen ympärillä. Se taas olisi ollut tuloksetonta keskustelua, jolla puolueen kannatusta ei nosteta", Korhonen perustelee ratkaisuaan.
Paineiden takana olivat vasemmistoliitossa toista laitaa edustavat poliitikot, muun muassa entinen europarlamentaarikko Esko Seppänen tukijoukkoineen.
"Se lähti sieltä Lissabonin sopimuksen äänestyksestä. Joillekin ihmisille se antoi oikeuden ja velvollisuuden tietää paremmin kaikesta, muun muassa Euroopan kehittämisestä. Heidän mielestään väärillä linjoilla olevat ihmiset joutavat mennä. Sieltä lähti organisoitunut hanke, jonka päätähtäin oli puheenjohtajan vaihtaminen ja arvosteleminen", Korhonen sanoo.
Hänen mielestään vallanvaihdon ajajilla ei ollut asianaan puolueen etu ja koko prosessi oli epäasiallinen.
"Sellaisella ei saavuteta mitään muuta kuin ehkä vallankäytön ja voiman tunnetta joillekin yksittäisille ihmisille", Korhonen sanoo.