Vapaamuurarit nousivat hiljan julkisuuteen, kun Yle 1:n MOT-ohjelma nosti järjestöstä esille kummallisia asioita. Vapaamuurareiden, vapareiden, kokoontumisissa kuulemma harrastetaan omituisia rituaaleja ja punotaan epäilyttäviä verkostoja.
Kaleva pääsi kurkistamaan oululaisten vapareiden pyhimpään Oulun keskustassa. Loosihuoneistoa esiteltiin Kalevan Sunnuntai-sivuilla 10. maaliskuuta.
Sinänsä ansiokas juttu ei kovin paljon raottanut vapareiden ympärillä olevaa epätietoisuuden verhoa. Tähtitaivaat, temppelinkaltaiset sisustukset urkuineen ja valtaistuimineen olivat omiaan lisäämään kummastusta. Mitä ihmettä noissa piireissä oikein touhutaan?
Lisää vapaamuurareista saimme lukea eilisestä, sunnuntain 17.3. Kalevasta. Salaperäisyyden verho aukeni taas hieman.
Toinen viime aikoina julkisuudessa päiden raavintaa aiheuttanut salaseura on Suomen Sisu.
Oululaisen, perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen valinta sisulaisten johtoon nosti yhdistyksen parrasvaloihin. Keitä nämä ihmiset ovat? Mitä asioita he ajavat?
Sisulaisiin on yhdistetty kansallismielisyyden lisäksi äärioikeistolaisuus ja rasismi.
Immonen kiistää molemmat. Hän myös sanoo, että sisulaisten joukossa on jäseniä useista puolueista. Nyt järjestö on yhdistetty pitkälti perussuomalaisiin.
Mikä on totuus, sitä emme tiedä, koska sisulaisten jäsenlista ei ole julkinen.
Kun minkä tahansa asian ympärillä on riittävä määrä kysymysmerkkejä, totuudeksi muodostuu luuloihin, yleistyksiin ja epäilyihin perustuva päätelmä. Hyvin yleisesti tietämättömyys lietsoo negatiivista ajattelua. Salaperäisyydessä täytyy olla jotain kummallista.
Tänä avoimuuden, jopa liiankin avoimuuden, aikana salailu herättää entistä enemmän hämmennystä.
Uskallan väittää, että miehet kokoontuvat yleisemmin salaisissa merkeissä kuin naiset.
Naisilla on hyväntekeväisyysjärjestönsä, kauneusiltansa ja kippokutsunsa.
Mutta mitä tekevät miehet? Lähtevät parran rakoon mutisten kavereidensa kanssa ”klubille”, ”yhdelle”, ”pelaamaan” tai ”kokoukseen”.
Kun naiset tulevat reissuiltaan virkistyneinä ja hehkeinä, miehet palaavat koloihinsa viskin hajuisina ja rähjääntyneinä.
Vapaamuurareiden keski-ikä on ylittänyt 60 vuotta. Onko niin, että tämäntyyppinen, jäykän hierarkkiselta vaikuttava yhdistys ei kiinnosta nuoria vai eikö heitä kutsuta mukaan?
Äkikseltään voisi kuvitella, että nuoren polven edustajat eivät tarvitse tällaisia yhteenliittymiä pönkittääkseen uraansa tai egoaan. Nuoret haluavat olla vapaampia ja toimia pienemmissä piireissä tai luoda uraansa itsekseen.
Suomen Sisun jäsenkunnasta ei ole tietoa senkään vertaa kuin vapareiden. Heidän uusi puheenjohtajansa on kuitenkin vain 27-vuotias. Sisulaiset mainostavat itseään kansallismielisenä yhdistyksenä, joka suuntaa toimintansa ensisijaisesti nuorisoon. Voisi siis olettaa, että jäsenet ovat suhteellisen nuoria.
Näitä enempi miehiin yhdistettyjä köörejä peilatessa tuntuu turvalliselta, että Suomesta löytyy vielä rehdin avoimia järjestöjä kuten Martta-järjestö.
Marttojen syntysanat lausuttiin 114 vuotta sitten ja jäseniä on tätä nykyä hulppeat yli 45 000.
Marttojen toiminnasta ei tarvitse miettiä, että mitä ihmettä ne siellä touhuavat.
Marttojen alttari on kunnollinen leivinuuni, johon uhrataan mitä parhaimpia paistoksia.
Martat kertovat avoimesti toiminnastaan ja kutsuvat mukaansa kaikenikäisiä naisia ja miehiä.
Voi kuinka monta kertaa olenkaan kilauttanut Martoille, kun on pitänyt tietää yhtä sun toista arkielämään liittyvää.
Mikä saisi soittamaan vaparille tai sisulaiselle? Ja kenelle edes soittaisin?