Kolumni

Mars­si­ri­vit har­ve­ne­vat vappu vapun jälkeen

Poliisit pääsevät vappuna ainakin yhdessä suhteessa helpommalla kuin takavuosina. Liikaa simaa nauttineita riittänee yhä talteen korjattavaksi, mutta laskuhommissa on hieman helpompaa.

Poliisit pääsevät vappuna ainakin yhdessä suhteessa helpommalla kuin takavuosina. Liikaa simaa nauttineita riittänee yhä talteen korjattavaksi, mutta laskuhommissa on hieman helpompaa.

Perinteiset vappumarssit ovat entistä harvinaisempia. Niillä paikkakunnilla, missä vielä marssitaan, joukot ovat vuosi vuodelta kutistuneet entistä minikokoisemmiksi. Niinpä poliisit pääsevätkin päälukuarvioissaan helpommalla.

Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin SDP ja SDKL hallitsivat liki puolta eduskuntaa, ne näyttivät Arkadianmäen pylvästalon ulkopuolella mahtiaan toukokuun ensimmäisenä päivänä myös vappumarsseillaan. Molemmilla vasemmistopuolueilla oli omat mittavat vapputilaisuutensa. Niihin marssittiin tuhansien tovereiden voimin pitkissä jonoissa torvet soiden sekä iskulauseita kantaen ja huudelleen. Joukkojen jatkeena taapersivat yleensä perheen pienimmätkin.

Myöhemmin oikeistopuolueet hoksasivat, ettei vasemmistopuolueiden ole syytä antaa omia vappua täysin itselleen. Porvarileiri ryhtyi järjestämään omia vappujuhliaan. Niihinkin kuuluu oleellisena osana jonkun kellokkaan poliittinen puhe.

Vuosi vuoden jälkeen vapun poliittinen merkitys on kuitenkin laimentunut. Marssihalu on hiipunut ja ihmiset keksivät vappuna muutakin tekemistä kuin mennä kuuntelemaan poliittista liturgiaa.

Enää vappu ei taida olla niin riemuisa aatteen palon levityksen paikka poliitikoille itselleenkään, vaikka ainakin osa heistä joutuu vielä kiertämään monessakin tilaisuudessa.

Aikakin SDP:n kansanedustaja Erkki Tuomioja tuskaili jo vuosi sitten, että vappuaatto menee puheiden viimeistelyyn ja itse vappupäivä pahimmillaan jossain urheilukentällä jäätävässä viimassa kärvistelyyn ja taisteluun sen kanssa, että saa puheen pidettyä loppuun ennen kuin leukaperät kohmettuvat.

Duunareista alkaa olla katoa muuallakin kuin vappumarsseilla ja tehtaiden saleissa.

SDP:n eduskuntaryhmässäkään ei tiukasti ottaen enää istui kuin neljä perinteistä duunariedustajaa. He ovat jo jonkin aikaa urputtaneet siitä, että puolueen linja on liian oikealla, ja että puheenjohtaja Jutta Urpilaiselta olisi jo aika tulla terävämpää otetta. Onhan vaalikausi pian puolivälissä.

Nelikosta mänttäläinen Tero Rönni kypsyi jo niin, että on jo ilmoittanut, ettei asetu enää ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa. Kun kansanedustajia äskettäin laitettiin vaalikonevastaustensa perusteella vasemmisto-oikeisto -janalla, Rönni löytyi äärivasemmalta. Hänen taakseen jäivät vasemmistoliiton Esko-Juhani Tenniläkin oppipoikansa Paavo Arhinmäen kanssa.

Vappumarsseja ajatellen Arhinmäessä on kuitenkin toivoa.

Hän on jo ilmoittautunut puheenjohtaja Martti Korhosen haastajaksi; ensi kesänä pidettävässä puoluekokouksessa. Joidenkin puolueaktiivien mielestä vaihdos pitäisi toteuttaa jo heti eurovaalien jälkeen ylimääräisessä puoluekokouksessa.

Niin tai näin, barrikadeille Arhinmäki ainakin änkeää. Ennen kansanedustajuuttaan hän osoitti mieltään presidentin linnan edessä itsenäisyyspäivänä. Helsingissä järjestetyn Asem-kokouksessa yhteydessä pidetyssä anarkistien Smash Asem-mielenosoituksessakin Arhinmäki oli sen verran keskiössä, että poliisi nappasi hänet kiinni niskoittelusta kuulusteluihin.

Ehkä Arhinmäki saisi joukot marssimaan vappunakin.

pirjo.kukko-liedes@kaleva.fi