Marsissa on liikenneruuhkia. Näin voisi vähän liioitellen sanoa, sillä punaisen planeetan pintaa tahkoaa samanaiksesti kolme Maasta lähetettyä mönkijää, kaksi amerikkalaista ja yksi eurooppalainen. Niiden emoalukset kiertävät samaan aikaan Marsia kamerat räiskien. Lähiplaneetallemme odotetaan lisäksi japanilaisten lähettämää tutkimusalusta.
Mistä tässä kilpajuoksussa oikein on kysymys? Onko Marsista yhtäkkiä tullut jotenkin erityisen kiinnostava taivaankappale?
Kysymys on enemmänkin sattumasta, sillä Marsiin on lähetetty avaruusaluksia jo vuosikymmenten ajan. Niiden saldo on ollut verraten vaatimaton: joka toinen matkaan lähteneistä aluksista ei ole antanut minkäänlaista elonmerkkiä.
Marsin valloituksella on sekä tieteelliset että poliittiset ulottuvuutensa. Avaruus ei ole enää samalla tavoin tärkeä ideologioiden välisessä sodassa kuin 1960-luvun alussa, kun Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy lupasi vastata Neuvostoliiton haasteeseen lähettämällä ihmisen Kuuhun.
Jäljellä on kuitenkin arvovaltataistelu. Kiinan ensimmäinen miehitetty avaruuslento havahdutti amerikkalaisyleisön ja eurooppalaisten suunnitelmat Marsin pinnan tutkimiseksi panivat vauhtia Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan omiin hankkeisiin, vaikka tuoreessa muistissa on seitsemän astronautin hengen vaatineen Columbia-sukkulan tuho viime vuoden helmikuussa.
Presidentti George Bush senior visioi miehitettyä lentoa Marsiin ensimmäisen kuulennon 20-vuotispäivien aikaan vuonna 1989. Lennolle laskettu hinta - 500 miljardia dollaria - sai kuitenkin amerikkalaiskansanedustajat takajaloilleen ja hanke pantiin jäihin.
Nyt 15 vuotta myöhemmin on poika samoilla asioilla. Vaalivuoden avaukseksi George W. Bush esitteli suurisuuntaisen avaruusohjelman, jonka ensimmäisen osa olisi pysyvän, miehitetyn aseman perustaminen Kuuhun ja toinen osa miehitetty avaruuslento Marsiin joskus vuoden 2030 tietämissä.
Viisaasti kyllä Bush nuorempi ei puhunut mitään hankkeiden kustannuksista. Tulevat hallitukset saavat hoitaa rahoituspuolen, tässä vaiheessa riittää äänestäjien elähdyttäminen tieteellisillä suurponnistuksilla.
Kolumbus löysi Amerikan ja mullisti ihmisten käsityksen maapallosta. Amerikkalaiset jatkavat Bushin visiossa tätä ketjua ensin Kuun valloituksella ja sitten lähettämällä astronautteja Marsiin hakemaan todisteet elämän mahdollisuuksista. Millainen järistys se onkaan maailmankuvallemme, jos ja kun pöytään lyödään todisteet, että maailmankaikkeudessa on elämää oman planeettamme ulkopuolellakin.
Toisaalta todisteet Marsissa olevasta vedestä ja sen myötä elämän edellytyksistä ovat jo olemassa. Euroopan avaruusjärjestön ESA:n emoalus Mars Express on välittänyt Marsin etelänavan seutuvilta kuvia, joissa on selvät merkit vesijäästä. Nykyisin enimmän osan vuotta jäätävän kylmää Marsin pintaa ovat aikanaan huuhtoneet järvet ja joet. Jossakin Marsin pinnan alla saattaa hyvinkin olla yhä mikrobeja tai muita eläviä organismeja.
Ihmisen uteliaisuutta ja tiedonhalua ei tietysti pysty tukahduttamaan, mutta onko miehitetty lento Marsiin muuta kuin suunnattoman kallis tieteis-show? Maksajia tarvitaan varmasti muualtakin kuin Washingtonista, mutta maine ja kunnia jäävät Nasalle ja ensimmäinen jalkansa Marsin kamaralle laskeva ihmisen on takuuvarmasti amerikkalainen.