Yhdysvaltojen presidentin George W. Bushin esittelemä avaruusohjelma Kuu-tukikohtineen ja miehitettyine Marsin-lentoineen ei ole lajissaan ainutlaatuinen. Kuuhun ja Marsiin olisi kyllä muitakin menijöitä. Esimerkiksi Euroopan avaruusjärjestö ESA, Venäjä, Kiina ja Japani ovat kaavailleet samansuuntaista omaa toimintaa tai siihen liittyvää yhteistyötä.
"Nämä avaruuden valloitushankkeet ovatkin niin kalliita ja vaativia, että kilpajuoksun sijasta joudutaan massiiviseen yhteistyöhön", uskoo professori Risto Pellinen Ilmatieteen laitoksesta. Hän toimii ESA:n tiedeohjelmakomitean puheenjohtajana.
Yhteistyön tarvetta korosti myös presidentti Bush esitellessään suunnitelmaansa keskiviikkona liittovaltion avaruushallinnon Nasan päämajassa. Suunnitelma joutuu kovaan keskusteluun Yhdysvalloissa, kun se esitellään budjettiin hyväksyttäväksi 3. helmikuuta. Samalla täsmentyvät myös monet yksityiskohdat.
Bushin mukaan Kuuhun perustettaisiin pysyvästi miehitetty tukikohta vuoteen 2015 mennessä. Se toimisi tulevana alustana ehkä 2020 alkaville Mars-lennoille.
"Euroopan avaruusjärjestöllä ESA:lla on vastaava Aurora-ohjelma, joka tähtää siihen, että vuonna 2030 pystyttäisiin lähettämään Marsiin miehitetty lento", sanoo Risto Pellinen. Hän on myös Aurora-ohjelman neuvonantajana ESA:ssa.
"Lisäksi Kiina on ilmoittanut rakentavansa Kuu-ohjelmaansa varten 25 tonnin kantorakettia, jota ei vielä ole testilaukaistu. Ohjelman aikataulua ei ole ilmoitettu, mutta kiinalaiset toimivat yleensä nopeasti. Kiinalaiset aikovat tehdä miehitetyn lennon ja mahdollisesti perustaa oman tukikohtansa Kuuhun."
Venäjä on Pellisen mukaan valmiina lähtemään hyvin vahvaan yhteistyöhön periaatteessa kaikkien toimijoiden kanssa. Venäjä lähettää 2009 robottiluotaimen Marsin Phobos-kuuhun ottamaan näytteitä ja myös palaamaan niiden kanssa takaisin Maan pinnalle.
"Japanilla on suunnitteilla robottilentoja Kuuhun vuonna 2005. Suoranaista tukikohtasuunnitelmaa heillä ei tällä haavaa ole."
Mars-aluksen kokoaminen
Euroopan avaruusjärjestön Aurora-ohjelman mukaan Marsin matkalle tarvittava alus koottaisiin Maata kiertävällä radalla ja lähetettäisiin sen jälkeen sieltä kohti Marsia. Bushin suunnitelman mukaan alus koottaisiin sen sijaan Kuun kamaralla ja lähetettäisiin sieltä Marsiin.
"Aurora-ohjelman aikataulu on tehty siten, että vuonna 2015 olisi sellaiset tekniset osaamiset hallinnassa, että voitaisiin tehdä kansainvälinen päätös ja sopimus Marsin lennosta", sanoo Pellinen. Hän toivoo, että Suomi liittyisi mukaan Aurora-ohjelmaan, koska siitä tulisi alan tutkijoille ja teollisuudelle lisätöitä.
Kuu on Aurora-ohjelmassa paikka, jossa voi testata astronauttien ominaisuuksia. Tätä varten lennettäisiin ensin vuonna 2024 Maata kiertävällä radalla puoli vuotta tutkien mm. painottomuuden vaikutuksia astronautteihin. Sen jälkeen suunnattaisiin Kuuhun, jonka kamaralla heitä testattaisiin edelleen, esimerkiksi sitä, kuinka nopeasti he toipuvat painottomuuden vaikutuksista.
ESA haluaa testata Kuussa myös astronauttien toimintaa, joka tapahtuu kiinteällä kamaralla avaruusaluksen ulkopuolella: liikkumista, erilaisia työskentely- ja kokeilutehtäviä sekä laitteiden asennusta. Samalla testataan kevyitä liikkumisasusteita - Apollo-lennoilla käytiin Kuussa hyvin raskaissa vetimissä.
Marsiin mentäessä avaruusasun täytyy olla kevyempi kuin minkälaista Kuussa aikoinaan käytettiin, sillä Marsin vetovoima on paljon suurempi kuin Kuussa.
Kuun tukikohta
Pellinen pohtii Bushin ohjelmassa esitetyn miehitetyn Kuu-tukikohdan tarvetta tulevien Mars-lentojen kannalta. Tukikohdan rakentamiselle löytyy perustelua mm. silloin, jos Kuun omista aineksista pystytään tuottamaan sellaisia aineita, jotka ovat tarpeellisia pitkällä avaruusmatkalla Marsiin.
"Kuusta voidaan ehkä löytää vesijäätä, varmasti siellä on ainakin rautaa, alumiinia, magnesiumia ja titaania."
"Muussa tapauksessa tuntuisi erikoiselta, että ensin tavara vietäisiin Maasta pois ja laskettaisiin Kuuhun ja sitten sieltä lähdettäisiin viemään eteenpäin Marsiin. Tässä tulee ilmi amerikkalaisen ja eurooppalaisen näkemyksen ero, mutta näitä asioita ei ole vielä aivan loppuun asti analysoitu - nythän se työ vasta alkaa käytännön tasolla", Pellinen sanoo.
Suomalaisen avaruusteknologian osaamista:
- Luotaimien rakennemateriaali, laskeutumistekniikka ja sähköiset toiminnat
- Pintanäytteen keruu- ja siinä tarvittavat porauslaitteet, näytemateriaalien tunnistus
- Säähavaintoasemat
- Tietoliikenne
- Paikantamislaitteet
- Mikroaaltotekniikkaan perustuvat robottien ohjausjärjestelmät
- Kevyet hiilikuitutekniikkaan perustuvat rakenteet