Suomen marsalkka Gustaf Mannerheim oli hurmuri, joka liikkui sulavasti ruhtinattarien, kreivittärien ja paronittarien seurassa. Hänen vaimonsa Anastasia tosin oli "vain" tsaarin seurueen kenraalin tytär. Paroni Mannerheimin naiset olivat älykkäitä ja usein tummaverisiä.
Gustaf Mannerheimin ensimmäinen ihastus oli neiti Jeanne Cotta, italialaisen diplomaatin ja Gustafin tädin tytär. Kauniiksi ja älykkääksi sanottu Jeanne puolestaan oli ihastunut Gustafin vanhempaan veljeen Calleen.
Kadettikouluaikoina Gustaf ihastui kauniiseen kartanontyttäreen Constance Hisingeriin, Jeanne Cottan hyvään ystävään. Vuoden 1882 kesällä Gustaf jopa pääsi vakoilemaan tyttöjen alastonuintia Louhisaaren rannassa.
"Parasta, mitä tiedän, on hyvin harjoitettu ratsuhevonen", 15-vuotias Gustaf kirjoitti pari vuotta vanhemman Constancen ystävänkirjaan. "Ja pahinta huono kyytihevonen."
Juhannuksen jälkeen Gustafin vanhempi sisar Eva - erään tarinan mukaan - yllätti Gustafin ja Jeannen heinäladosta. Jeannen pusero oli auki ja nuorten kädet olivat tietysti sopimattomissa paikoissa.
Gustaf erotettiin Haminan kadettikoulusta vuonna 1886 huonon käytöksen vuoksi. Mitta tuli täyteen, kun Gustaf oli luvatta viettänyt yönsä kaupungissa epämääräisessä maineessa olleen henkikirjoittajan asunnossa, jossa aina oli tyttöjä ja juotavaa.
Gustaf kirjoitti yksityisesti ylioppilaaksi ja päätti pyrkiä Nikolain ratsuväkikouluun Pietariin. Kohentaakseen kielitaitoaan hän vietti kesän kummitätinsä Alfhild Scalonin ja tämän miehen Mihail Petrovitin maatilalla Kurskin kuvernementissa. Gustaf ihastui tummaan ja räiskyvään Françoiseen, Mihail Petrovitin tyttäreen tämän edellisestä avioliitosta. Nuoret tekivät pitkiä ratsastusretkiä ja kävivät soutelemassa.
Tärkein nainen Gustaf Mannerheimin elämässä oli Anastasia Arapova, orpo ja varakas kenraalin tytär. Kummitäti Alfhild oli päättänyt naittaa Anastasian Gustafille. Hanke onnistui, olihan paroni Mannerheim komea kaartinupseeri ja aatelinen. Pariskunnalle syntyi kaksi tytärtä, Anastasie 1893 ja Sophy 1895.
Avioliitto ei rauhoittanut Mannerheimia. Vuoden 1895 keväällä hän tapasi Mihailin maneesin ratsastuskilpailuissa kreivitär Jelisaveta uvalovan. Seurasi romanssi satumaisen rikkaan, 12 vuotta vanhemman kreivittären kanssa. Myöhempi Mannerheimin huomion kohde Pietarissa oli Mariinski-teatterin nuori lupaava balettitanssijatar Tamara Karsavina.
Suhteet kreivitär Suvalovaan ja nuoreen Tamaraan johtivat Gustafin ja Anastasian eroon vuonna 1902. Anastasia otti lapset kainaloon ja lähti Cannesiin.
Japanin sodan aikana Mannerheimin suhde kreivitär uvalovaan jatkui. Kreivitär toimi sairaalanjohtajana Vladivostokissa. Kiinan tiedustelumatkan jälkeen Mannerheim palveli Varsovassa ulaanirykmentin komentajana. Vuonna 1911 hän ihastui ruhtinas Zdislaw Lubomirskin lahjakkaaseen ja vapaamieliseen puolisoon Marieen. Vuoden 1914 keväällä Marie synnytti terveen tyttären, jolla yllättäen oli siniset silmät. Suhde Marieen jatkui, vaikka kirjeenvaihto taukosi, kun Marie joutui pakenemaan Varsovasta saksalaisten alta.
Rintamalla Mannerheim tapasi jälleen kreivitär Jelisaveta uvalovan, joka nyt oli sairaanhoitajana Lublinissa. Mariinski-teatterin prima ballerinan Tamara Karsavinan Mannerheim tapasi ainakin vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen aikana Pietarissa.
Sisällissodan jälkeen Mannerheimille ja Anastasialle myönnettiin avioero Suomessa. Vuoden 1919 joulun Mannerheim vietti Lausannessa Marie Lubomirskan ja tämän kahden tyttären kanssa.
Helsingissä kenraali Mannerheimin ihastuksen kohde oli kuuluisa sopraano Hanna Granfelt. Eräällä illallisella neiti Granfelt oli innostunut laukomaan totuuksia muista vieraista. Se oli kenraalille liikaa. "Neiti Granfelt matkustaa kahdessa luokassa", Mannerheim sanoi kenraali Hannes Ignatiukselle. "Ääni ensimmäisessä ja käytös kolmannessa luokassa."
Vuoden 1923 alussa Mannerheim matkusti Algeriaan ja Marokkoon suurella Benz-merkkisellä henkilöautollaan. Mukana oli nuori ranskalainen kreivitär Jeanne de Salvert. Matkan jälkeen kenraali Ignatius kehotti: "Kerro Afrikan parhaat nähtävyydet."
"Kreivitär de Salvertin silmät."
Paluumatkalla Intiasta vuonna 1928 Mannerheim teki mutkan Kairon kautta tavatakseen kreivitär de Salvertin. Pariskunta matkasi laivalla Aleksandriasta Venetsiaan. Tuona vuonna ranskalainen kreivitär Virginie Hériot voitti kahdeksan metrin veneellään kultaa Amsterdamin olympialaisissa. Kreivitär kiersi veneellään maailmaa ja osallistui myös Hangon regattaan, jossa hän tapasi Mannerheimin. Kenraali kutsui kreivittären huvilalleen.
"Hän sai minut hetkeksi katumaan, etten valinnut laivastoa", ratsuväenkenraali Mannerheim sanoi Ignatiukselle.
Pariisin vuoden 1934 ilmailunäyttelyssä Mannerheim nähtiin yhdessä miss Ranskan, pitkän ja kauniin Yvette Labroussen kanssa. Kahden vuoden kuluttua he tapasivat Britannian kuninkaan Yrjö V:n hautajaisten yhteydessä.
Huhuttiin, että Yvette seurusteli maailman ehkä rikkaimman miehen Aga Khanin kanssa. "Haluaisin mielelläni tutustua ruhtinaan ratsastustalleihin", Mannerheim sanoi. "Hänellä on kuulemma maailman hienoimmat hevoset." Mannerheim tapasi Aga Khanin ja Yvette Labroussen Bombayssa uuden vuoden 1937 vastaanottajaisissa hotelli Taj Mahalissa.
Presidentti Gustaf Mannerheim tapasi vuoden 1946 lopulla Pariisissa elämänsä viimeisen merkittävän naisen. Hän oli kreivitär Gertrud Arco-Valley, pankkiiriveljesten Jacob ja Marcus Wallenbergin 50-vuotias sisar. "Kreivitär Arco on hyvin charmikas", Mannerheim sanoi. "Meillä oli oikein hauskaa. Enhän ole koko sodan aikana ollut yhdessä kenenkään daamin kanssa."
Kreivitär Arco vieraili myös Suomessa Mannerheimin maatilalla. "Olen iloinen hänen vierailustaan", Mannerheim sanoi. "Siitäkin huolimatta, että juorueukot keittävät kokoon kaikenlaista 80-vuotiaan ukkopahan tekemisistä."
Vuoden 1948 kevään Mannerheim vietti Luganossa, Pohjois-Italiassa ja Monte Carlossa kreivitär Arcon seurassa. Mannerheim sairastui vuoden 1951 alussa vakavasti Val-Montissa, jossa hän viimeisteli muistelmiaan.
Hän kuoli Sveitsissä tammikuun 28. päivänä. Suomen ulkoministeriössä ihmeteltiin laskua, jonka kreivitär Arco oli lähettänyt marsalkan hoivaamisesta.
