Pääkirjoitus

Mars ra­ta­töi­hin, kan­san­edus­ta­jat

Pohjanmaan rataa kulkevat junat matelevat roudan ja yksiraiteisuuden takia, mutta radan korjausrahat ovat levällään. On alueen poliitikkojen heikkoutta, jos asia ei tule kuntoon.

Pohjanmaan rataa kulkevat junat matelevat roudan ja yksiraiteisuuden takia, mutta radan korjausrahat ovat levällään. On alueen poliitikkojen heikkoutta, jos asia ei tule kuntoon.

Pohjanmaan rata kutsutaan Suomen pääradaksi, mutta sitä on ollut vaikea uskoa, jos on viime viikkoina tullut junalla vaikkapa Kokkolasta Ouluun. Normaalisti alle kahden tunnin matka on nyt yleisesti venynyt kolmeen ja ylikin.

Maastoltaan tasaisella rataosuudella körötellään roudan takia paikoin viittäkymppiä, enimmilläänkin sataa. Lisäviivästystä tulee siitä, että alennetut nopeudet sotkevat junien kohtaamisrytmin. Se aiheuttaa ylimääräistä seisoskelua asemilla ja metsien keskellä.

VR:ää ei juuri kannata soimata näistä viivästyksistä, sillä sen kuuluu ottaa huomioon matkustajien turvallisuus. Katse kääntyykin ratoja ylläpitävään Liikennevirastoon ja ennen kaikkea rautateiden rakentamisrahoista päättäviin poliitikkoihin. Tämän kevään kokemusten jälkeen tieto siitä, että radan korjausrahat ovat viime vuoden tapaan taas levällään, on tyrmistyttävä.

Valtion ensi vuoden talousarvion kehyksissä radan perusparannustyölle on varattu surkuhupaisat viisi miljoonaa euroa, kun tarve olisi 80 miljoonaa. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtajan Martti Korhosen mukaan työmaa pysähtyy ensi elokuussa, jos rahaa ei sitä ennen löydy.

Viime vuonna tilanne oli samanlainen, ja silloin liikenneministeri Anu Vehviläinen sai eurot kasaan viime hetkellä elokuussa oman ministeriönsä muista varoista. Se oli Pohjois-Karjalan vaalipiiriä edustavalta poliitikolta kova näyttö siitä, että hän erottaa olennaiset asiat epäolennaisista.

Samanlaisia näyttöjä poliittisesta taidosta ja voimasta pitäisi nyt nähdä ja kuulla radan varren poliitikoilta Seinäjoelta aina Rovaniemelle asti. On kysyttävä, mikä voi olla tuon alueen asukkaiden kannalta keskeisempi hanke kuin nopean junayhteyden viivytyksetön rakentaminen maan etelä- ja pohjoisosan välille.

Muistaa pitää sekin, että liikkumisen nopeuden ohella junaliikennettä edistettäessä pöydällä ovat ympäristöasiat. Junien päästöt matkustajaa kohden ovat huomattavasti matalammat kuin autolla ja lentokoneella. Lisäksi junat ovat etenkin lentokoneisiin verrattuina kulkuneuvoja, joihin tavallisella kansalaisellakin on edelleen varaa.

Pohjanmaan radan nykyinen surkea tila pakottaakin kysymään myös sitä, onko tämä tavallisten matkustavien pulliaisten arki yksinkertaisesti jäänyt liian kaukaiseksi lentokoneita Pohjois-Suomen ja Helsingin välillä käyttäville poliitikoille.

Pohjanmaan radan rahoituksen sopii nousta keskeiseksi alueelliseksi teemaksi ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Hyvä kysymys jatkokautta hakevalle edustajalle on tiedustella, mitä tämä on tehnyt radan kunnostuksen hyväksi. Ja sopii se tehdä niillekin edustajille, jotka lopettavat eduskuntauransa. Yksi iso hanke jää pahasti kesken.

Tämän vuoden ratarahojen turvaamisen jälkeen katse pitää suunnata tuleviin vuosiin. Seinäjoen--Oulun välin korjauksen valmistuminen ei missään tapauksessa saa venyä vuoteen 2020. Valmista on saatava aiemmin. Sitä edellyttää myös tavaraliikenteen edessä oleva voimakas kasvu.