Mars on ollut yli puolentoista vuoden ajan hankalasti havaittavissa, ja kun se on ollut näkyvissä, se on näkynyt meille vain hyvin pienenä ja etäisenä taivaankappaleena. Nyt siihen on kuitenkin tullut muutos, sillä Mars on lähellä oppositiotaan.
Pilvisen syksyn aikana punainen naapurimme on kirkastunut ja kasvattanut näennäistä kokoaan. Molemmat ilmiöt johtuvat siitä, että Marsin ja Maan välinen etäisyys on lyhentynyt Marsin lähestyessä oppositiotaan. Jo alkusyksystä Mars oli suhteellisen hyvin näkyvillä mutta viime viikkoina se on kohonnut horisontista jo iltayöstä, ja on joulukuussa koko yön näkyvissä.
Marsin ja Maan kiertoajat Auringon ympäri suhteutuvat toisiinsa siten, että Marsin vuosi on lähes kaksinkertainen Maan vuoteen verrattuna.
Siksi molemmat planeetat asettuvat samaan suuntaan Auringosta katsottuna noin 26 kuukauden välein. Tällöin Mars, joka on ulommalla radalla kuin Maa, näkyy meistä katsottuna olevan vastakkaisella suunnalla kuin Aurinko.
Marsin ollessa lähellä oppositiotaan Maan ja Marsin välimatkakin on lyhyimmillään. Johtuen planeettojen ratatason hienoisesta kallistumisesta toistensa suhteen, lyhyin välimatka ei yleensä ole tarkasti opposition aikaan, vaan parin viikon sisällä ennen tai jälkeen opposition. Tänä vuonna oppositio on jouluaattona kello 19.12.
Jouluaattoaamuna noin viiden-kuuden aikaan nähdään myös Marsin peittyminen Kuun taakse. Tarkka ajankohta riippuu hieman havaintopaikkakunnasta. Kello 5 Mars näkyy vielä Kuun itäpuolella eli vasemmalla koko maassa.
Kymmenestä kahteenkymmeneen minuuttia myöhemmin Kuu on siirtynyt Marsin eteen ja muutaman minuutin yli kuusi Kuu siirtyy pois Marsin edestä. Tällöin planeetta näkyy Kuun länsipuolella eli oikealla. Havaintoja Marsin peittymisestä ja näkyville ilmaantumisesta voi tehdä paljain silmin tai kiikarilla sään ollessa selkeä.
Planeettojen peittyminen Kuun taakse ei ole harvinaista. Kaikkien planeettojen ratataso Auringon ympäri on lähellä toisiaan, joten ne näyttävät kulkevan tähtitaivaalla korkeudeltaan suhteellisen matalalla vyöhykkeellä. Myös Kuun ratataso maapallon ympäri kulkee suunnilleen samalla alueella kuin planeetat näkyvät. Tästä syystä Kuu peittää silloin tällöin jonkun planeetan.
Peittymisten tieteellinen arvo on lähes nolla. Niinpä niistä ovatkin kiinnostuneet lähinnä alan harrastajat ja tähtitaivaan elämysmatkailijat. Pienellä kaukoputkella Marsin peittyminen Kuun taakse onkin varsin mielenkiintoista katseltavaa.
Sen sijaan todella harvinaista on kahden planeetan kohtaaminen siten, että kauimmainen peittyy lähemmän taakse. Ehkä tunnetuin ja historiaan jäänyt osittainen peittyminen tapahtui kesäkuun 17. päivänä vuonna 2 eaa. Silloin kirkkaat Venus ja Jupiter joutuivat radallaan sellaiseen asemaan, että Jupiter ja Venus näyttivät lähes koskettavan toisiaan, jos havaitsija sattui olemaan Välimeren itärannalla Rooman valtakunnan alueella.
Kyseinen tapahtuma on paras tähtitieteellinen selitys Betlehemin tähtenä tunnetulle ilmiölle. Paljain silmin katsottuna illan hämärtyessä Venus ja Jupiter näkyivät yhtenä loistavana valopallona, joka illan tummetessa painui alemmaksi läntisessä horisontissa. Näky on täytynyt olla huikea, sillä valosaaste ei varmastikaan siihen aikaan kalventanut ilmiötä.