Alle kaksikymmentä kuntaa olisi Suomeen sopiva määrä sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikön Markku Lehdon mielestä. Tuoreessa kirjasessaan hän on huolissaan kuntien mahdollisuuksista tuottaa tasavertaisesti palveluja asukkailleen. Keskustalainen Lehto katselee asiaa näköalapaikalta. Lisäksi hänen näkökulmansa on sellainen, jonka kuntien hallinto ja kuntien etuja valvovat järjestöt valitettavan usein unohtavat.
Aivan liian pitkään on pantu päätä pensaaseen muun muassa pienten terveyskeskusten hankaluuksien osalta. Yhden tai kahden lääkärin terveyskeskuksissa jo työvuorojen ja lomien järjestely on kohtuuttoman hankalaa. Se avaa oivallisia mahdollisuuksia muun muassa keikkalääkäreitä välittäville yrityksille. Niiden kannalta järjestelmä on antoisa - asukkaiden ja terveyskeskusten muiden työntekijöiden kannalta kurja.
Monien muidenkin kalliiden palveluiden järjestäminen on pienille kunnille työlästä. Paljon puhuttu ja ensisijaiseksi nostettu yhteistyö on toimiessaan hyvä vaihtoehto kuntien liitoksille. Siinä on kuitenkin monia pulmia. Ylikunnallisissa järjestelmissä luottamusmiehet pitävät kovin usein ensisijaisesti oman kuntansa puolta. Yhteisessä suurkunnassa olisi pakko katsoa yhteistä etua.
On tuskin sattumaa, että kansliapäällikkö Lehdon ajatus kuntien lukumäärästä osuu lähes yksiin maakuntien määrän kanssa. Maakunnissa on ainakin jossakin määrin yhteistä identiteettiä.
Kuntaliitossa tyrmättiin Lehdon ehdotus heti sen tultua keskiviikkona julki. Varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen otti esimerkiksi Lapin maakunnan ja katsoi, että kuntalaiselle tulisi kohtuuton matka vaikkapa Utsjoelta Rovaniemelle.
Matkat ovat pitkiä monissa kunnissa nykyisinkin, joskaan eivät noin mittavia. Silloin harvoin, kun on asiaa virastoon, niistä selviää. Sitä paitsi sähköinen asiointi on tätä päivää kaikkialla. Ja jokaisessa kunnassa voidaan järjestää sivutoimipisteitä.
Silti 20 kuntaa on liian vähän. Realistisempi määrä voisi olla sata. Nykyisellään kuntia on 432. Se on liian paljon vähäväkiseen maahan. Suomessa on tiheämpi kuntaverkko kuin juuri missään muualla Euroopassa.
Asiaa on tarkasteltava juuri kuten Lehto tekee: ruohonjuuritason tarpeista. Minkä tahansa kunnan asukkaalle on tärkeintä se, että hän saa verorahoilleen saman vastineen kuin muutkin. Ikärakenteeltaan vanhenevassa yhteiskunnassa on erityisen tärkeää terveyspalvelujen riittävä tarjonta maan eri puolilla.
paakirjoitus@kaleva.fi