Markku Koski istahtaa Bardonecchian olympiakylän lehdistöhuoneeseen maanantaina noin 20 tuntia sen jälkeen, kun hän otti suomalaisen lumilautailuhistorian ensimmäisen olympiamitalin, pronssisen sellaisen. Näkyvissä ei ole merkkejä pitkäksi venähtäneistä mitalijuhlista. Sunnuntain lumikourukilpailun jälkeen Koski vietiin Torinoon mitalienjakoon ja sieltä takaisin Bardonecchiaan.
- Torinossakin meni aika myöhään. Kävimme täällä (Bardonecchiassa) vielä bileissä, mutta olin kyllä niin väsynyt, etten pitkään jaksanut. Piti päästä nukkumaan, Koski kertoo.
Koski ei muistanut ottaa puhelintaan mukaan Torinon-matkalle. Kun hän palasi Bardonecchian olympiakylään, kännykkä pursui onnitteluviestejä.
- Aika tukossa se oli. Oliskohan ollut 56 tekstiviestiä. Enimmäkseen kavereilta ja osa joiltain puolituntemattomilta. Isälle soitin, aika pyöritystä sielläkin on kuulemma ollut.
Ei ole pelkoa, että Koski ylpistyisi saavutuksestaan. Hän on huippu-urheilijaksi poikkeuksellisen rauhallinen ja maanläheinen. Osin ehkä siksi, ettei Koski koe olevansa huippu-urheilija.
- En pidä lumilautailua itselleni varsinaisena huippu-urheiluna. Se on vaan niin hauskaa, että siinä haluaa koko ajan kehittyä. En minä mene treenaamaan sen takia, että pääsisin olympialaisiin.
Vaatteet ja vehkeet sponsoreilta
Koski, 24, on lumilautailun konkareita. Hämmästyttäväksi hänen olympiamitalinsa tekee se, että vuoden 2003 MM-kilpailuja seurasi lähes kolmen vuoden tauko, jonka aikana Koski ei laskenut halfpipea.
- Silloin alkuaikoina en muuta laskenutkaan kuin paippia, melkein kymmenen vuotta. Sieltä on jäänyt ehkä sellainen jonkinlainen pohja. Peruslasku on hallussa ja siihen päälle pitää yrittää uskaltaa tehdä temput. Vuosien mittaan on sen verran tullut järkeä päähän, etten yritä sellaista mitä en osaa.
Lumilautailijankin elämäntapa vaatii rahaa. Suurin osa tulee erilaisilta sponsoreilta.
- Kisoja en ole viime aikoina hirveästi käynyt. Monet saavat niistä suuren osan. Vaatteet, laudat ja kengät tulee sponsoreilta. Laskeminen on kuitenkin se päällimmäinen juttu. En ajattele, että siinä pitää pärjätä, jotta saisi rahaa. Jotkut vaan haluavat siitä maksaa.
Menestyminen olympialaisissa antaa Koskella entistä suuremman valinnanvapauden.
- Olen miettinyt, että pitäisikö käydä enemmän kisoja vai keskittyä kuvaamiseen. Varmaan jatkan molempia, että pysyy tasapaino, ei jää yhtä juttua junnaamaan.
Kuvaaminen kisaamista rankempaa
Kolmen vuoden tauolla Koski teki lumilautaelokuvia ja rahaa lähinnä Yhdysvalloissa.
- Se on paljon rankempaa kuin kilpailujen kiertäminen. Kuvaushommissa noustaan joskus aamuviideltä ylös, otetaan moottorikelkat peräkärryyn ja yritetään löytää kuvauspaikka jostain takametsästä.
Kun paikka löytyy, alkavat valmistelut.
- Hyndän (hyppyrin) rakentamiseen menee kolme tuntia. Sitten siitä lasketaan pari kertaa ja yritetään saada se purkkiin. Seitsemän kahdeksan aikaan illalla palataan kämpille. Aika erilaista se on.
Suomalaisia lumilauta-ammattilaisia pyörii maailmalla läjäpäin. Kosken mielestä heistä merkittävin on Jussi Oksanen, joka sijoittui Naganon olympialaisissa 11:nneksi.
- Suomalaisille Antti (Autti) ja Risto (Mattila) varmaan ovat maineikkaimpia. Kansainvälisesti Jussi se varmaan on meille eniten avannut väyliä.