Pohjoisen veturi Oulu vuolee kultaa. Kaupungin talous on yksi Suomen vahvimpia.
Lentokentän ja moottoritien vaikutuspiirissä olevilla Oulun eteläpuolisilla lähikunnilla pyyhkii myös hyvin. Limingan talous on vahva, eikä Kempeleen ja Tyrnävänkään tarvitse hävetä koko maan vertailuissa.
Sen sijaan Oulusta pohjoiseen mentäessä näkymät synkkenevät. Haukiputaan talousluvut ovat jo monelta vuodelta koko maan pohjasakkaa. Huonosti menee myös Iillä, Kuivaniemellä ja Yli-Iillä, eivätkä Kiiminginkään päättäjät voi nukkua öitään kaikessa rauhassa. Ylikiimingin viime vuosi meni kohtuullisesti, mutta tulojen ja menojen epäsuhta on siellä ollut pysyvä riesa.
Valonpilkkuja ei Pohjois-Suomessa ole kovinkaan monta.
Muutenkin kunnat jakaantuvat kahtia.
Vaikka Pohjois-Suomen väkimäärä kasvoi viime vuonna hyvin, kasvukuntia saa hakea tiheällä kammalla jos Oulun seutu otetaan pois.
Pohjoisessa löytyy pilvin pimein kuntia, joissa väki vähenee ja vanhenee. Ja rajusti. Ja rahat ovat auttamattomasti loppu.
Mummomme, pappamme, isämme ja äitimme jonottavat hoitopaikkaa monessa paikassa turhaan.
Leiffagernäsien ja annebruniloiden johdolla globalisaation edessä rähmällään oleva Suomi on muuttunut yhä ääriliberaalisemmaksi maaksi, jossa kuntalaisten eriarvoisuus kasvaa koko ajan.
Samuli Skurnik arvioi uusimmassa Polemiikki-lehdessä esitellyssä väitöskirjassaan, että 20-25 viime vuoden aikana Suomi on siirtynyt markkinatalousmaiden jatkumolla toisesta äärimmäisyydestä lähes toiseen. "Kukaan ei ole muutosta suunnitellut ja se on yllättänyt ihmiset, jopa päättäjät", Skurnik ihmettelee.
Muutenkaan ei näytä hyvältä palveluissa.
Suurin toivein liikkeelle lähtenyt kunta- ja palvelurakenneremontti uhkaa kaatua tai vesittyä päähallituspuolueiden keskustan ja sosiaalidemokraattien keskinäisiin kiistoihin.
Mummo on unohtunut jo ajat sitten.
Valtion ohjaavaa näkymätöntä kättä tarvittaisiin yhä. On kiistatonta, että valtio on laistanut omaa kustannusosuuttaan rajusti. Suurella osalla kuntia ole mitään mahdollisuutta selviytyä ja asukkaat kärsivät.
Osuustoimintamies Skurnik heittää ajatuksen, että kuntien tulisi perehtyä osuustoimintaan ja S-ryhmän toimintamalliin. "Osuustoiminta on perinteisesti toiminut verkostomallilla. Siinä yhdistetään toisaalta läheisyyttä jäseniin ja asiakkaisiin, mutta saadaan myös suurilla ketjutoiminnoilla rakentuvia valtakunnallisia mittakaavaetuja", Skurnik vakuuttaa.
Vaikka kunnat eivät ole osuuskauppoja, eikä malli toimi kuntauudistuksen pohjana, jokin Skurnikin ajatuksessa kiehtoo. Se on inhimillinen ajattelutapa, joka edes joskus voisi olla samalla viivalla talouden kanssa.
Niin, ja mummomme sen kun vanhenevat ja harmaantuvat.