Kemijärven sellutehdasta koskevassa taistelussa tapahtui ratkaisevan oloinen käänne, kun pääministeri vahvisti torstaina, ettei hallitus ryhdy painostamaan Stora Ensoa. Kemijärveläisetkin joutuvat tunnustamaan ennen pitkää markkinavoimien mahdin.
Suomessa tuskin on koskaan ennen nähty sellaista julkista vyörytystä ja painostusta kuin minkä Kemijärven sellutehtaan puolustajat ovat saaneet aikaan. Karvalakkilähetystöt ovat kuin hyttysten ininää kemijärveläisten osaksi tulleen huomion rinnalla. Lähes kaikki kynnelle kykenevät tiedotusvälineet etelän jättiläisiä myöten ovat pyörittäneet päivästä päivään sydäntäsärkevää Kemijärvi-teemaa.
Stora Enson ja etenkään sen toimitusjohtajan Jouko Karvisen housuissa ei olisi mukava olla. Hän palasi vasta viime vuonna ulkomailta töihin Suomeen, mutta hänestä on jo tullut tunnettu nimi ja jonkinlainen "pahojen" markkinavoimien ruumiillistuma Suomessa. Jos emme eläisi globalisaation aikaa, olisi helppo veikata, että Karvisen päivät voisivat olla pian luetut.
Nyt sellaista on paha mennä ennakoimaan, kun sekä pääministeri Matti Vanhanen että valtion omistajapolitiikasta vastaava puolustusministeri Jyri Häkämies ovat sanoneet selkeästi, ettei valtio lähde käyttämään omistajavaltaa Stora Ensossa. Se ei yritä yrittää pyörtää tehtaan lakkautuspäätöstä, vaikka niin jatkuvasti vaaditaan. Hallitukselta on luvassa Kemijärvelle vain elinkeinopoliittista tukea.
Myös metsäteollisuuden muut viime vuosien rakennejärjestelyt ovat ravistelleet suomalaista yhteiskuntaa ja kosketelleet ihmisten syvimpiä tuntoja. Kohu on kuitenkin laantunut ennen pitkää, ja tilanne on rauhoittunut. Kemijärveläiset ovat toista maata. He eivät hellitä vähällä eivätkä halua alistua markkinavoimien komentoon. Pyöritys jatkuu.
Kun tähänastiset lähetystöt, protestit ja etelän herrojen kovistelut eivät ole auttaneet, kemijärveläiset ovat nyt lähdössä Brysseliin asti. Matti Vanhasen hallitus saanee puolestaan ennen pitää vastattavakseen välikysymyksen valtion omistajapolitiikasta, kun se ei suostunut opposition toiveisiin eduskunnalle annettavasta selonteosta.
Välikysymykset eivät kaada hallituksia, mutta ne takaavat sen, että puhetta piisaa ja Kemijärvi pysyy poliittisella ja kansallisella agendalla -- kemijärveläisillä kun on kaikki sympatiaa herättävät argumentit puolellaan. Juuri kukaan Stora Enson johtoa lukuunottamatta ei ymmärrä, miksi suuryhtiö listii kannattavan tehtaan kovia kokeneella alueella.
Lakkautuspäätöksen vaikutus koko Itä-Lapille on järisyttävä.
Stora Enson globaaleissa visioissa lakkautettava tehdas on pian vain jonkinlainen alaviite.
Kemijärveläisten taistelulla on suuri symbolinen merkitys. Sitkeät Lapin miehet ja naiset käyvät ikään kuin vihoviimeistä sotaa globaaleja markkinavoimia vastaan. Kemijärvi sai tehtaansa 1960-luvulla vanhan aluepolitiikan hedelmänä, ja itse Urho Kekkonen oli sen kummisetä.
Kekkosen puolueen perilliset ovat avainasemassa maan hallituksessa, mutta keskustalainen pääministeri ymmärtää enemmän Jouko Karvista kuin kemijärveläisiä.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainenkin pitää mahdottomana puuttua Stora Enson päätökseen. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen puolestaan tyrmäsi haihatteluna puheet sellutehtaan muuttamisesta biopolttoainetehtaaksi. Kyyti on kylmää.
Talouspoliittinen ministerivaliokunta vahvisti kuin varmemmaksi vakuudeksi perjantaina, että valtion omistajapolitiikka ja elinkeinopolitiikka ovat kaksi eri asiaa. Lappilaiset haluavat silti uskoa, että politiikalla voi vaikuttaa asioihin, kun Suomen valtio on Stora Enson suuromistaja ruotsalaisten kanssa. Valtion ja muiden suomalaisten omistajien hallussa on yli 45 prosenttia Stora Enson äänivallasta, mutta sekään ei ole auttanut kemijärveläisiä taistelussa.
Ministerien reaktioissa ei kai ole kyse muusta kuin realiteettien tunnustamisesta. He eivät voi puuttua kovalla kädellä pörssiyhtiön toimintaan nykylainsäädännön aikana. Karvista ja Stora Ensoa on mahdollista vain painostaa ottamaan vastuuta Kemijärven jälkihoidosta, mutta lakkautuspäätöksen pyörtäminen edellyttäisi yhtiön hallituksen vaihtamista kevään yhtiökokouksessa.
Tilalle pitäisi istuttaa sellainen hallitus, joka vaihtaisi toimitusjohtajan tai pakottaisi Karvisen perumaan sellutehtaan lopetuksen. Vanhasen hallituksella ei kuitenkaan ole mitään takeita, että operaatio onnistuisi, jos valtio siihen lähtisi. Sillä kun on vain noin neljännes äänivallasta yhtiössä. Muut omistajat voisivat panna hanttiin.
Valtion voimattomuus ja markkinavoimien vahvuus heijastuvat Karvisen lausunnoissa. Hän on sanonut noudattavansa linjaa, josta hän on sopinut Stora Enson hallituksen kanssa. Hänen ei tarvitse välittää poliittisesta painostuksesta. Edes kemijärveläiset eivät saa markkinavoimia polvilleen.
**
Niin siinä vain taas kävi: Erkki Tuomiojan piti uhrautua SDP:n puheenjohtajaehdokkaaksi, kun niitä uskottavia nuoria (nais)ehdokkaita ei löytynyt. Se oli ennakoitavissa, onhan Tuomioja Eero Heinäluoman mahdollisista haastajista ylivoimainen. Hän on pyrkinyt jo kahdesti tehtävään ilman tulosta. Demareilla on todella huutava pula kyvykkäistä poliitikoista.