Solidaarisuus-puolue synnytettiin jonkinlaiseksi sateenvarjoksi Venäjän oppositiovoimille. Joukko on kirjava. Mukana on aktiiveja vanhoista oppositiopuolueista ja tunnettuja toisinajattelijoita.
Puolueen kirjo ulottuu sosiaalidemokraattisia arvoja edustavista Jablokon pietarilaisista oikean laidan markkinaliberaaleihin.
Markkinaliberalismia ajanut Oikeistovoimien liitto (SPS) hajosi kahtia. Puolue organisaationa sulautui uuteen Kremlin tukipuolueeseen nimeltään Oikea asia. SPS:n entinen puheenjohtaja Leonid Gozman on Oikean ajan yksi puheenjohtajista.
Puolueen viimeisin johtaja Nikita Belyh sai palkkioksi kuvernöörin viran Kirovin alueelta. SPS:n ensimmäinen puheenjohtaja Boris Nemtsov puolestaan liittyi Solidaarisuuteen.
Venäjän opposition toisen pääpilarin muodostaa kommunistipuolue.
"Kommunistipuolueen jäsenistö on vanhaa. Se periytyy pääosin neuvostovuosilta. Sillä on geneettinen muisti vallassaolosta", tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro luonnehtii.
Venäjän kommunistipuolueen ongelma on Kangaspuron mukaan Neuvostoliiton ja Stalinin roolin arviointi. Se yrittää tasapainoilla poliittisen vaikuttamisen ja oppositiossa olemisen välillä. Kommunistipuolueen linjanvedot ovat monessa suhteessa yhteneväisen Kremlin valtapuolueen kanssa.
Aikaisemmin myös Vadimir Zhirinovskin Liberaalidemokraattinen puolue kuului oppositioon. Kreml yritti jopa kieltää sen toiminnan. Sittemmin puolueen populistinen linja on saanut kilpailijoita. Puolue äänestää nykyisin lähes aina valtapuolueen mukana.