KHO määräsi monivuotisesta asfalttikartellista rajut sakkorangaistukset. Tuomio toivottavasti toimii pelotteena, sillä kartellit syövät terveen markkinatalouden pohjaa.
Suomen tähän asti suurin kartellioikeudenkäynti tuli tiistaina päätökseen, kun korkein hallinto-oikeus antoi tuomionsa asfalttialaa koskevassa jutussa. Verrattuna markkinaoikeuden tuomioon KHO käytti paljon kovempaa rangaistusasteikkoa. KHO nosti seitsemän yrityksen sakot 20 miljoonasta 82,5 miljoonaan euroon.
Ankara tuomio on perusteltu, sillä KHO:n mukaan Suomen asfalttimarkkinoilla toimi vuosina 1994--2002 koko valtakunnan laajuinen ja yhtenäinen kartelli. Tarjouskilpailuissa yritykset sopivat siitä, millä hinnalla kukin jättää tarjouksensa. Markkinat myös jaettiin maantieteellisesti. Niinpä esimerkiksi Sodankylän lentokentän asvaltointiurakkaan 1996 pyrkineelle "väärälle" yritykselle kerrottiin, että ei kannata, koska alue on toisen firman reviiriä.
Kartelli kattoi yksityisten, kuntien ja valtion teettämiä urakoita. Se merkitsee sitä, että yritykset kävivät härskisti varkaissa myös veronmaksajien taskuilla.
Asfalttikartellin kuten kaikkien muidenkin samanlaisten järjestelyjen tavoitteena on poistaa tai vähentää kilpailua ja pitää hintoja keinotekoisesti ylhäällä. Mitä kattavampi kartelli, sitä varmemmat voitot sen osallistujille.
Pitäviä kartelleja on helppo rakentaa etenkin sellaisilla aloilla, joissa toimijoita on rajallinen määrä. Sellainen on Suomessa juuri asfalttiala.
Moraaliselta ja juridiselta kannalta kartellien tuomittavuus on selvää, mutta asiaan liittyy kolmaskin näkökulma. Hintojen sopiminen nimittäin heikentää markkinatalouden toimintakykyä. Kartellien avulla pinnalla voivat pysyä sellaisetkin toimijat, joiden eväät eivät aidossa kilpailutilanteessa riittäisi.
Kartellit syövyttävät siten pohjaa siltä markkinatalouden perusperiaatteelta, että taitavimmat ja tehokkaimmat pärjäävät. Samalla tavallahan vahingollista on urakoiden ja tilausten hankinta korruption avulla. Harva sellainen maa, jossa nämä kaksi ilmiötä jylläävät, on maailman mitassa noussut menestyjien joukkoon.
Suomi ei ehkä kuulu maailman kartellisoituneimpien maiden joukkoon, mutta ei ilmiö uusi suomalaisfirmoissakaan ole. Pari vuotta sittenhän hissi- ja liukuporrasyhtiö Kone sai Euroopan komissiolta 142 miljoonan euron sakot kartellissa Saksassa ja Hollannissa.
Asfalttijupakan suurimmaksi konnaksi voi huoletta nimetä Lemminkäinen Oy:n. KHO mätkäisi sille kartellin muihin osallistujiin verrattuna ylivoimaisesti suurimman eli 68 miljoonan euron sakon. Oikeuden mukaan asfalttialan markkinajohtaja oli myös kartellin johtaja ja koordinoija.
Puhtaan markkinatalouden puolustus ei siis yrityksen joka tasolla ollut 1994--2002 johtotähtenä, ei vaikka yrityksen hallituksen puheenjohtaja Heikki Pentti toimi samaan aikaan Teollisuuden ja työnantajien eli maan elinkeinoelämän tärkeimmän järjestön puheenjohtajana.
KHO:n nyt antama tuomio on ankara, ja toivottavasti sillä on myös kova pelotevaikutus. Yksikään yritys ei joudu vahingossa osaksi kartellia, vaan kyllä mukaan aina mennään harkinnan perusteella.
Ainakin Keski-Suomessa usea kunta suunnittelee nyt korvausvaatimuksia ylihintaisista asfalttiurakoista. Samaa on syytä harkita myös kaikissa niissä pohjoissuomalaisissa kunnissa, jotka ovat tehneet sopimuksia kilpailulakia rikkoneiden yritysten kanssa.