Jokainen maatalousministeri on vuorollaan joutunut provokaation kohteeksi. On heiluteltu sianpäitä, roikotettu kepinpäässä räsynukkena, näytetty mieltä traktorimarsseilla... Erovaatimukset on lyöty vuoron perään jokaisen ministerin nokan alle.
Nykyinen ministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) selvisi yllättävän pitkään ennen kuin tavallista isompi ryske alkoi. Sitten tulikin sarjatulena kapinakokous Huittisissa, pienen porukan kailottama erovaatimus Seinäjoelta sekä kokoomuslaisen europarlamentaarikon Ville Itälän valehtelusyytökset ja vaatimukset julkisesta anteeksipyynnöstä.
Anttila ei näe anteeksi pyyntöön aihetta. Hänen mukaansa Itälä meni kirjelmöimään EU-komissiolle asiasta, joka hoidetaan Suomen sisällä. "Maksuvaltuudet sovitaan kotimaassa. Itälä toimi väärällä foorumilla."
Itälä kimpaantui siitä, kun Anttila sanoi hänen vahingoittaneen Suomen ja komission maatalousneuvotteluja joulun alla kirjeellä, jossa vaadittiin pohjoisen tuen heikentämistä.
Itälä kiistää tämän jyrkästi ja sanoo kyselleensä vain pohjoisen ja etelän tukien epätasapuolisuudesta. Hänen mukaansa Anttila valehtelee ja syyttää häntä epäsuorasti maanpetturuudesta, siksi ministerin on pyydettävä anteeksi.
Anttila ei halua jatkaa kinastelua Itälän kanssa. Hän sanoo vain, ettei EU-neuvotteluissa saada mitään aikaan lyömällä nyrkkiä pöytään. Tulosta syntyy rakentavissa neuvotteluissa ja vahvaan asiapohjaan argumentoimalla.
"Olen kohtalaisen tyytyväinen 141- ja 142- tukineuvotteluihin, koska tiedän reunaehdot, joissa neuvoteltiin", Anttila sanoo.
Hankalaa haipakkaa...
Hallituksen eduskunnassa olevassa neuvotteluhuoneessa istuu levollinen ministeri päässään "vauhtiraidat".
Anttilan hiuksissa on uusi keväinen look. Tuttu hymy, ystävällisyys ja hersyvä huumori ovat tallella. Silti ministeriä harmittaa ja oikein kunnolla:
"On tämä sellaista haipakkaa ja sikäli hankalaa, että vaikka tekisi kuinka hyviä poliittisia ratkaisuja, niin markkinat - jotka nyt ovat olleet todella kovassa turbulenssissa - pettävät alta. Ihmisten on äärimmäisen vaikea käsittää, mikä osuus maatalouden kannattavuudessa on poliittisella toiminnalla, eli ministerin ja hallituksen toimilla, ja mikä tulee markkinoilta", Anttila tuskailee.
Joko Anttilaa ahdistaa?
"Minua ahdistaa kaikkein eniten se, että vaikka kuinka hyvin yrittää tehtävänsä hoitaa, niin pohja pettää markkinoiden kautta koko ajan. Se kerta kaikkiaan harmittaa."
Anttila kertoo saavansa "liian usein" sellaisia viestejä kentältä, joissa häneltä vaaditaan lisää tuottajahintaa.
"Mutta minä en pysty siihen enää vaikuttamaan. Tämä on asia, jota ei kerta kaikkiaan meinaa millään saada ihmisille perille. Markkinoita ei voi käskeä."
Pitäisi olla enemmän sellaisia toimijoita kuin esimerkiksi Valio on, joka sai maidon kustannukset läpi hintaketjussa tai Raisio, joka on onnistunut saamaan viljan hinnan Elovena-tuotteisiin.
Perään Anttila huokaa: "Mutta sitten on lihasektori, joka kilpailee itsensä hengiltä."
... ja hurjaa syöksyliikettä
Ministeri konkretisoi markkinamyrskyä esimerkillä:
Vuonna 2007 viljan hinta oli hyvin korkealla. Silloin maaseudulla virisi toive tulevaisuuteen ja usko, että nyt tuotteista saa korvausta ja jopa palkkaa työstään. Vuonna 2008 kustannukset nousivat pilviin, kun apulannan ja öljyn hinta nousi roimasti. Nouseva viljan hinta valui kasvaviin kustannuksiin. Sieltä ongelma siirtyi yksimahaisiin eli sika- ja siipikarjasektorille.
Anttila vetäisee salkustaan kalvopinon ja osoittaa niidenkin avulla, millaista jyrkkää ylä- ja alamäkeä vehnän maailmanmarkkinahinta on sahannut.
"Juuri tämä sahausliike, jossa ollaan yhtäkkiä ylhäällä, mutta tullaan pian syöksyen alas, on valtavan suuri haaste koko elintarvikeketjulle. Kysymys on siitä, millä tavalla varaudumme jatkossa siihen, että tämän elinkeinon kannattavuus ylipäätänsä säilyy niin, että alalla voidaan tehdä työtä ja yrittää."
Pöydästä voi kadota kaikki
Euroopan unionin maatalouspolitiikkaa ollaan uudistamassa seuraavan kerran vuonna 2014.
Anttilan mukaan yksi tärkeimpiä tehtäviä on saada aikaan turvajärjestelmät, joilla huolehditaan siitä, että heilahtelujen olosuhteissa - joihin voi mahtua jopa täydellinen katovuosi - on varastoissa jotain, millä elää.
"Ilmastonmuutoksen kauttakin on syntynyt aivan uusi tilanne tälle alalle. Sitä ei pysty edes mieltämään, jollei sen kanssa ole joka päivä tekemisissä. Silti, vaikka tekisi kuinka hyviä ratkaisuja, voi eteen tulla markkinatilanne, joka siivoaa kaiken pois pöydältä", Anttila sanoo.
Tällä hetkellä viljaa on varastossa, koska sitä ei myyty viime syksynä pohjaan painuneen hinnan vuoksi. "Kuitenkaan globaalisti ajatellen viljasta on varasto, joka vastaa vain 18 prosenttia kulutuksesta. Tähän ei tarvittaisi kuin yksi katovuosi väliin, niin oltaisiin aivan tyhjän päällä ja elintarvikepulassa", Anttila sanoo.
Tämän vuoksi Suomessa valmistellaan parhaillaan huoltovarmuustavoitteita uudesta näkökulmasta.
"Meidän on pakko ottaa hinnan vaihtelevuus ja sään suuret vaihtelut huomioon niin, että pystymme elämään uusissa olosuhteissa. Jopa silloinkin, jos tulee katovuosi. Riskit ovat kasvaneet niin hirvittävän paljon, että on pakko varautua siihen, että jonain päivä ruoka voi olla kortilla."
Anttilan mukaan tämä ei ole mitään pelottelua, vaan tosiasia, jos Euroopassa saadaan sään ääri-ilmiöiden takia pieni sato silloin, kun maapallon varastot ovat yhtä pienet kuin nyt.