Kirja. Mitä kaikkea yksi sana voikaan pitää sisällään? Tarinat, niiden kirjoittajat, toimittajat, kustantajat, markkinoijat, myyjät, kriitikot. Ja tietysti lukijat.
Kaikki nämä ja paljon muuta mahtuu myös kirjamessuihin. Kirjamessuilta löytyy kaikkea minkä voi jollakin tavalla kuvitella liittyvän kirjoihin tai kirjoittamiseen.
Helsingin Kirjamessujen ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja Anja Snellman on luonnehtinut messuja yhdistelmäksi kreikkalaista agoraa ja Rovaniemen markkinoita. Turun Kirjamessujen projektipäällikön mukaan kirjamessut ovat yliopiston ja sirkuksen risteymä.
Määritelmät eivät ole ihan tuulesta temmattuja. Messualueen kojuissa myydään yhtä lailla tuotteita kuin aatteitakin.
Ihmisvirta siirtyy kojulta toiselle
Lauantaiaamuna tasainen ihmisvirta soljuu messualueelle jo aamusta. Ihmiset kiertävät kojulta toiselle kirjailijoita kuunnellen ja kirjoja katsellen. Bo Carpelan lukee tekstejään hillitylle ja hiljaiselle kuulijakunnalle.
Naapurikoju houkuttelee nuorta kuulijakuntaa rosoisuudellaan. Siellä Wallu Valpio puhuu B.B. Kingin elämäkerrasta. Yhdellä lavalla esitetään lapsiyleisölle nukketeatteria.
Elämäkerturi Michael Cleverly kertoo suomalaissoturi Lauri Törnin ihmeellisestä elämästä perin miesvaltaiselle kuulijakunnalle. Toisaalla Eppu Nuotio kuvailee uuden kirjansa roolihahmoa, elämän kitkeröittämää naista, jonka "äänen sirkkeli leikkaa voimajohdotkin poikki".
Sitten pysäytetään äänestämään Vuoden kristillistä kirjaa. Ehdokkaina ovat Eevan tie alttarille, Markus Hiekkasen Suomen kivikirkot keskiajalla, Jaakko Heinimäen Vapahtajan varpajaiset, Päivi Niemen Stooreja varjojen maasta, Eero Huovisen Pitkä ilo, Eero Junkkaalan Miten rukoilla, Antti Eskolan Tiedän ja uskon, Jorma Laitisen Tuuliopasteita, Jukka Pakkasen Muuan Jeesus ja Anna-Maija Raittilan Vehnänjyvän päiväkirja. Äänestystulos julkistetaan kirjamessuilla tänään sunnuntaina.
Messujen lukuisilla kojuilla keskustellaan kiivaasti naisen asemasta, poliisin resursseista, knoppitiedosta ja monesta muusta.
Jostain kauempaa kantautuu laulua: "Vessa, vesiposti, keittokomero ja huone "
Suurta Romaania odotellessa
Samaan aikaan Hannu Raittila ihmettelee omassa puheenvuorossaan ihmisen suunnatonta halua jättää oma jälkensä luontoon. Tekniikka ja luonto kohtaavat usein Raittilan romaaneissa. Lopulta luonto kuitenkin osoittaa, ettei se ole kenenkään hallittavissa.
Raittila viiltää myös toimittajia puheessaan: viime syksynä jo ennen kirjasyksyn alkua Helsingin Sanomat ehätti harmittelemaan, ettei tänäkään vuonna ilmesty sitä Suurta Suomalaista Romaania.
Nyttemmin on itketty suuren lamaromaanin perään. Raittila päättää puheenvuoronsa lupaamalla poistaa seuraavalla kirjallaan tämän ikävän puutteen suomalaisesta kirjallisuudesta.
Jostakin messualueelta leijailee pullan tuoksua. Kahvilan jono luikertelee kassan edessä pitkänä ja mutkaisena. Ei ihminen pelkästä aatteesta elä.
Hieman kauempana bestseller-runoilija Arno Kotro kritisoi hänkin toimittajia, jotka ovat määrittäneet hänen teostaan Sanovat sitä rakkaudeksi milloin eeppiseksi lyriikaksi, milloin proosarunoudeksi.
"Olen halunnut rikkoa kirjallisuuden genre-rajoja tietoisesti", hän korostaa.
Haastattelija muistuttaa Kotron puheenvuoron jälkeen, että romaani on kuin sika, joka syö sisäänsä kaiken. Tästä puheenvuoro siirtyykin sujuvasti Sofi Oksaselle. Hänen romaaninsahan kertoo nimenomaan syömishäiriöstä.
Lauantai on
dekkarien päivä
Lauantai on omistettu Helsingin Kirjamessuilla dekkareille. Niin tälläkin kertaa.
Erään käytävän laidalla Reijo Mäki puhuu erotiikkapolitiikasta ja kettutytöistä. Hänen mukaansa kettutytöt ilmentävät nykyisten kaupunkilaislasten turhautumista. Hän korostaa dekkarien yhteiskunnallisuutta.
"Taiteessani on tasoja kuin keittiöjakkarassa", Mäki kertoo todenneensa tuntemattomalle utelijalle neljännen tuopin jälkeen baaritiskillä.
Messuilla ihmiset äänestävät jaloillaan. Määrätietoisin askelin ihmisjoukko suuntaa lavalle, jolle on noussut Matti-Yrjänä Joensuu. Hän on kymmenen vuoden tauon jälkeen kirjoittanut uuden Harjunpää-romaanin.
Joensuu kertoo kiinnostuneille kuulijoille kaksoisroolistaan poliisina ja dekkaristina.
"Kyllä ihmisiltä menee fakta ja fiktio sekaisin. Timo Harjunpäälle tulee välillä postia poliisilaitoksellekin", Joensuu naurahtaa.
Väkimäärää katsoessa ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, että voi povata uudelle Harjunpäälle melko mittavia myyntilukuja.
