Pikkaralan Pukintien varressa seisoo pakkasauringossa komea, taivaita tavoitteleva mänty. "Se on iso ja niin hyväkuntoinen. Ikä lasketaan varmasti sadoissa vuosissa", kehuu eläkkeellä oleva Sanginsuun koulun entinen johtaja MarjattaLapinkari puuvanhusta.
"Runko on paksu. Katsokaa, kuinka isot oksat haarovat ja ylhäältä latvasta se on ihan terve. Muualla vanhat puut kuihtuvat latvasta. Tämä ei. Ei näitä puita kasva joka paikassa. Joen toisella puolella Kinnulassa on yksi samanlainen."
Lapinkari ei ole ihastelunsa kanssa yksin, sillä Oulun seudun ympäristölautakunta päätti viime keskiviikkona rauhoittaa männyn juuristoineen luonnonmuistomerkiksi kaikelta vahingoittamiselta. Rauhoitetusta puusta saa poistaa oksia, mikäli se on tarpeen puun vierestä kulkevan sähkölinjan ja tien hoidon takia.
Rauhoittamisen lisäperusteeksi mainittiin, että puu sijaitsee valtakunnallisesti merkittävällä Oulujoen laakson maisema-alueella.
Väkisin puuta ei aiota pitää pystyssä. Kun aikaa kuluu, se voidaan kaataa, jos siitä aiheutuu vaaraa esimerkiksi lahon takia.
Marjatta Lapinkari muistelee, kuinka hänen äitinsä hakkautti 1950-luvulla tontilla olevaa metsän. Tuolloin metsänhoitaja Evald Estama oli nimenomaan kieltänyt hakkaamasta nyt rauhoitettua mäntyä.
"Muilla puilla ei ollut väliä. Männyn juureen on luvassa oikein kilpi, joka kertoo sen olevan luonnonmuistomerkki."
Marjatta Lapinkari asuu Oulujoen varressa tontilla, jonne apteekkari Emil Westerlund rakennutti jokivarren ensimmäisen huvilan 1864.
"Hänen poikansa Robert oli kasvitieteilijä. Niinpä tontilla kasvaa luonnonvaraisena harvinaisia lajeja kuten koiranhammaslilja, näsiä ja eurooppalainen taponlehti. Onpa tontilla ollut joskus kolme tervahautaakin. Ne on merkitty 1700-luvun karttoihin."
Marjatta Lapinkarin isä Leevi Uitto osti apteekkari Westerlundin huvilan 1935 perheensä kesäpaikaksi. Uitto oli aikoinaan Oulussakin toimineen Pohjolan Osake-Pankin johtaja. Westerlundit ja Uitot eivät ole sukulaisia.
Jos jokin Marjatta Lapinkaria harmittaa niin se, että Uittojen suku purki 1969 Westerlundin komean huvilan. "Siinä tapahtui suuri vahinko. Lahoamaton, 21 metriä pitkä hirsihuvila purettiin tältä tontilta. Se oli lautavuorattu kuin pitsihuvilat", Lapinkari muistelee.