Mar­jat­ta Angeria on väylän varren Kyl­li-tä­ti

Maanantaina kello kymmeneen mennessä Ylitornion Kainuunkylässä asuva Marjatta Angeria on käynyt aamu-uinnilla. Nyt hän seisoskelee terassilla pirteänä.

Terassilla vierasta tervehtivät hyväntuuliset peikot, jotka Marjatta Angeria valmisti Maaret Rantapelkosen ohjaamalla savityökurssilla. Angerian positiivisuus kumpuaa muun muassa käsityöharrastuksesta. "Mie tykkään hullusti tehdä kaikkea", nainen nauraa.
Terassilla vierasta tervehtivät hyväntuuliset peikot, jotka Marjatta Angeria valmisti Maaret Rantapelkosen ohjaamalla savityökurssilla. Angerian positiivisuus kumpuaa muun muassa käsityöharrastuksesta. "Mie tykkään hullusti tehdä kaikkea", nainen nauraa.

Maanantaina kello kymmeneen mennessä Ylitornion Kainuunkylässä asuva Marjatta Angeria on käynyt aamu-uinnilla. Nyt hän seisoskelee terassilla pirteänä.

Terassi on naisen rakkauden kohde. Siellä, pikkupurnukoissa ja emalikattiloissa Angeria kasvattaa salviaa, basilikaa, sitruunamelissaa, rucolaa ja vihersalaatteja.

Terassilla vastaantulijaa tervehtivät myös savesta tehdyt pikkuiset peikot.

Ulkoseinää koristaa kranssipilvi. Kransseja on erimuotoisia sekä sammaleesta että pajuista tehtyjä.

Keittiössä keltaisiin Marimekko-verhoihin sommitellut kevätmatot loistavat lattialla. Olohuone on verhoiltu vaaleanpunaisella ja fuksialla.

Ei epäilystäkään, minne tulokas on astunut - käsityöläisen sydänsijaan. "Kotiäitinä minulla jäi aikaa käsitöille. Olen saanut olla onnellisessa asemassa, kun mies halusi, että olisin lasten kanssa kotona näiden ollessa pieniä. Kun lapset nukkuivat, tein käsitöitä. Minulla ei ole koskaan kotona tuntunut, että seinät kaatuisivat päälle", sanoo Angeria ja avaa lipaston laatikon.

Se on täynnä virkattuja pöytäliinoja.

"Nämähän ovat nyt muotia. Sitten, kun lapsenlapset haluavat, niin täältä näitä löytyy."

Kun Angeriat muuttivat Karungista Ylitorniolle 37 vuotta sitten, Marjattaa pyydettiin kuntaan perhepäivähoitajaksi ja pian sen jälkeen kerho-ohjaajaksi.

Lasten kanssa askartelu muodostui käsityöharrastusten luonnolliseksi jatkeeksi. Angeria kuljetti lapsia kevät- ja syysretkillä luonnossa.

Luonnonihmeet vetävät naista puoleensa yhä edelleen - ja ehkä enenevissä määrin. Luontopoluilta taisi tarttui pysyvä inspiraatio nykyiseen intohimoon eli kranssien valmistukseen "En voisi kuvitella elämää ilman käsitöitä."

Nykyään Angeria lähtee muovipussin kanssa metsään ja kantaa sieltä kotiin jos jonkinmoista pajua, käpyä, kuusta ja sammalta. Luonnon materiaalien keruu tapahtuu syys-marraskuussa. Kodin terassilla niistä syntyy koriste-esineitä.

Myös naapurin vaahteran pudottaessa lehtensä, Angeria on paikalla.

Hän kerää lehdet talteen, tekaisee niistä kranssin, suhauttaa kultaisen spraymaalikerroksen lehtien ympärille ja that´s it!

Rusetti kylkeen ja lehtikranssi on valmis. Angeria antaa töitään lahjaksi ja piristääkseen tuttavia. Hänen yhtenä erikoisuutenaan ovat liekosammalkranssit, joita Angeria tekee sen puitteissa, mitä sammalta on saatavilla.

Lue lisää perjantain Kalevasta.

Ilmoita asiavirheestä