Jokamiehenoikeuksiin perustuva metsämarjojen poiminta ja verottomat marjatulot ovat ilmiö, jota kannattaa pitää yllä.
Terveystuotteiden poiminnasta pitäisi rakentaa muodikas megatrendi.
Metsämarjojen poiminta on ajautumassa vaikeuksiin, kun thaimaalaisia poimijoita on tänä vuonna tulossa aiempaa vähemmän (Kaleva 19.7.).
Marjayrittäjät toivovat, että Thaimaan viranomaiset myöntäisivät lupia nykyistä enemmän. Määrät ovat kuitenkin laskeneet huippuvuosista. Tänä vuonna lupa on annettu enää 2 500 poimijalle.
Thaimaan viranomaiset ovat tulleet varovaisiksi poimijoiden työehtojen takia. Poimintatulot voivat vaihdella, sillä marjojen kypsyminen on luonnonolosuhteista kiinni.
Näin siitä huolimatta, että Suomen viranomaiset ja marjayrittäjät ovat viime vuosina toimineet tiiviissä yhteistyössä toimintatapojen ja pelisääntöjen selkeyttämiseksi. Thaimaan viranomaisten myöntämien lupien pienentymisen taustalla saattaa olla myös yksittäisen marjayrittäjän saama tuomio ihmiskaupasta.
Tilanne on hankala. Suomalaisia on nykyisin vaikea saada metsään poimimaan marjoja myytäväksi. Teollisuudelle ja kauppaan metsämarjoja toimittavat yrittäjät ovat pääosin riippuvaisia ulkomaisista poimijoista. Myös marjatiloilla poiminta on pitkälti ulkomaalaisten työntekijöiden varassa.
Luonnon metsämarjojen jääminen metsään on suuri taloudellinen menetys. Marjojen hyödyntämättä jättäminen on harmillista, sillä luonnonmarjat ovat arvokkaita ja arvostettuja tuotteita. Luonnonmarjojen ravinto- ja terveysominaisuudet ovat laajasti tiedossa. Näin ollen marjojen kysyntä kasvaa koko ajan niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Luonnontuotteista olisi täysin mahdollista rakentaa tuottavia kasvualoja. Marjojen vienti on kaksinkertaistunut 2000-luvulla, mutta potentiaalia riittää, kunhan sato saataisiin talteen. Viennin vuosiarvo on jopa 30 miljoonaa euroa. Valtaosa marjoista jää silti metsään.
Vaikka joka toinen suomalainen marjastaa edelleen, niin ikääntyvien ja marjametsät jättäneiden poimijoiden tilalle on vaikea kasvattaa uutta poimijasukupolvea.
Jokamiehenoikeuksiin perustuva marjastus samoin kuin verottomat marjatulot ovat ilmiö, jota kannattaa pitää yllä. Vielä ei kannattaisi lyödä hanskoja tiskiin ja tyytyä pelkästään paheksumaan, kun luonnonmarjoille ei löydy riittävästi poimijoita.
Kaupungistumisen myötä moni on menettänyt kotimetsänsä, eikä uudella paikkakunnalla osata mennä vieraaseen metsään. Samalla paikallistuntemus ja poimintaperinne katkeavat.
Marjastuksen puolesta, ja ennen muuta sen taloudellisesta merkityksestä, kannattaisi kampanjoida nykyistä huomattavasti enemmän. Terveystuotteiden poiminnasta pitäisi pystyä rakentamaan muodikas megatrendi. Luontoon ja metsänhoitoon liittyvillä laitoksilla ja järjestöillä on runsaasti tietoa ja osaamista marjastuksesta, jota niiden pitäisi osata markkinoida.
Marjastusperinteen elvyttäminen vaatisi poiminnan houkuttavuuden lisäämistä, asenteisiin vaikuttamista ja käytännön tekoja. Miten olisi opastetut marjaretket?