Metsämarjojen poiminta on Suomessa ollut ikiaikainen keino leventää kapeaa elantoa. Nykyään poiminnan merkitys on elinkeinona vähäisempi muttei olematon.
Maa- ja metsätalousministeriön selvityksen mukaan metsämarjojen poimintatulot nousivat viime vuonna lähes 14 miljoonaan euroon. Paikallisesti marjat ovat edelleen osalle kansalaisia merkittävä lisätulojen lähde.
Marjojen merkityksestä kielivät muun muassa ne kiistat, joita niiden hintaan taas tänä kesänä liittyy. Kainuussa on esitetty syytös marjanostajien hintakartellista. Lapissa hintakiistelyyn astui perjantain Kauppalehdessä mukaan myös Metsäntutkimuslaitoksen edustaja. Tutkija Kauko Salon mielestä marjanostajien tarjoaman 6,5 euron sijasta hillakilosta pitäisi nyt huonon sadon takia saada kymmenen euroa.
Tositarkoituksella marjastavien suomalaisten asemaa heikentää se, että maahan tulee tänäkin vuonna runsaat 2?000 ulkomaista poimijaa. Jos suomalaiselle ei kelpaa kuuden euron kilohinta vastikkeeksi hikoilusta upottavilla soilla, thaimaalainen poimija tarttuu tarjoukseen nurkumatta.
Ulkomaiset poimijat ovat herättäneet pohjoisessa vuosien mittaan ärtymistä sekä siksi, että heidät nähdään kilpailijoina, mutta myös siksi, että he eivät ole osanneet toimia maan tapojen mukaan. Lapin kyläyhdistysten ja marjayritysten sopimat pelisäännöt ovat kireää ilmapiiriä kuitenkin lientäneet.
Tosiasia lienee, etteivät suomalaiset marjayritykset pärjäisi ilman ulkomaisia poimijoita. Jos marjoja poimittaisiin täällä vähemmän, vaje pitäisi korvata ulkomaisella tuonnilla. Siinä ei olisi tolkkua.
Metsämarjojen vientimäärä on viime vuodet säilynyt vakiona. Kysyntää maailmalla on, mutta kun kotimainen teollisuus on lisännyt marjojen käyttöä tuotteissaan, ei vientiä ole voitu kasvattaa. Kiinnostava yksityiskohta tilastoissa on se, että mustikan tärkein vientimaa oli viime vuonna Kiina, jossa luontaislääkitys on arvossaan.
Vaikka marjojen kysyntä kasvaa, ei niiden arvoa ole meillä vieläkään täysin ymmärretty. Marjojen poiminnankin luulisi olevan kovassa kasvussa kansalaisten keskuudessa läpi lyöneen terveysbuumin ansiosta. Yhä uudet tutkimuksethan tuovat näyttöjä marjojen terveysvaikutuksista. Samaan aikaan retkeily harrastuksena nousee voimalla, mikä näkyy vaikkapa kansallispuistojen vierailijamäärien kasvussa.
Toisin on marjametsissä. Etenkin nuoria on yhä vaikeampi saada mukaan, minkä todistavat uutisotsikotkin. Niissä metsään eksyvät vain iäkkäät marjastajat. Marjamailla ei myöskään ole kulkua helpottavia pitkospuita tai nuotiopaikkoja polttopuineen.
Ehkä merkkejä käänteestä on ilmassa. Tästä kielii opastettujen marjaretkien kasvava suosio. Niiden järjestäjien mukaan etenkin kaupunkilaiset osallistuvat retkille, koska niillä ei esimerkiksi ole eksymisen vaaraa.
Osansa marjastuksen vähentymisessä lienee suomalaisten luontosuhteen muutoksessa. Luontoa arvostetaan, mutta sen on oltava helposti tavoitettavassa muodossa.