Eräänä iltana oli televisiossa ykkösellä mielenkiintoinen ohjelma yhdestä metsätaloudessa tehdyistä mokista, nimittäin vesakoiden ruiskutuksista. Ruiskutuksia tehtiin paljon alueille, joista puut oli hakattu, ja jotka nyt olivat vesakoituneet. Mutta niillä oli hyviä puolukkamarikoita ja vatukoita. Jopa monet vaarat oli ojitettu. Sen ymmärrän, että soita ojitettiin, mutta miksi mäkimaita.
Kerran 1980-luvulla satuin jossakin kuulemaan, miten eräällä vaaralla, jonka tiesin, oli kaksi naista ollut vattuja keräämässä. Silloin puskan takana karhu oli noussut kurkistamaan ketä siellä toisella puolella oli. Silloin naisilla oli tullut kiire. Onneksi karhulla oli ollut mieluista tekemistä. Se oli jäänyt herkuttelemaan marjoilla, joita naisten kertoman perusteella oli ollut todella paljon. Naisten onni oli ollut, ettei karhu ollut lähtenyt heidän peräänsä.
Tuon kuultuani ajattelin, että nythän siellä ei olisi muita marjassa. Eihän sinne kukaan uskaltaisi mennä, kun siellä oli nähty karhu. Mutta eihän se karhu siellä päntiönään olisi. Ehdotin vaimolleni marjaan menoa. Kerroin, että siellä olisi nyt paljon vattuja. En puhunut karhusta mitään.
Niinpä seuraavana aamuna lähdimme tuolle kyseiselle alueelle. Sää oli mitä parhain, kun puskeuduimme kuivia ojia myöten kohti marjapaikkaa. Kun lähestyimme vatukkoa, näimme, miten paljon siellä oli noita isoja herkullisia marjoja. Oksat olivat marjojen painosta taipuneet ojien ylle. Tarvitsi vain asettaa marjasanko oksan alle ja ruveta lypsämään.
Olimme todella tulleet hyvään marjapaikkaan. Ei siinä kauan mennyt, kun astiamme olivat täynnä, ja pääsimme lähtemään autolle. Piti liikkua todella huolellisesti, ettei joutunut keräämään samoja marjoja uudestaan ojan pohjalta.
Lähdimme menemään suorinta tietä sinne päin, missä automme oli. Kun aloimme lähestyä aukon laitaa, näimme siellä puun kyljessä olevan pahvin, joka sai meidät pelkäämään pahinta. Lähelle tultuamme luimme sanan "varoitus", ja sen alla jotakin tekstiä. Ensin luulimme, että siinä varoitettiin meitä karhusta, joka oli siellä nähty, mutta ei. Varoitus-sanan alla kerrottiin, että alue oli samana aamuna ennen meidän tuloamme lentoruiskutettu Roundup-nimisellä vesakkomyrkyllä. Ei siinä luvattu syödä sen kasvukauden marjoja.
Emme tienneet itkisimmekö vai nauraisimmeko. Päätimme nauraa. Sinne kölläytimme kuusen juurelle 20 litraa noita luonnon herkullisimpia tuotteita, mehtävattuja, jotka ovat paljon makeampia kuin puutarhavatut, eikä niissä ollut edes toukkia. Toivottavasti se karhu ei syönyt niitä.
Silloisen tietämyksen mukaan nuo myrkytykset, samoin kuin soiden ojitukset, olivat hyödyllisiä. Nyt ollaan toista mieltä, ja ojia täytetään eikä myrkkyjä kylvetä maastoon. Hyvä niin.
Juhani Hyttinen
Oulu