Vain parikymmentä Tiaiseen ja Sodankylään marjoja poimimaan tulleesta sadasta ukrainalaispoimijasta on lähtenyt kotimatkalle.
Suurin osa poimii edelleen mustikkaa, josta maksettava kilohinta on nostettu kahteen euroon. Se ei kuitenkaan riitä kaikille poimijoille, vaan osa vie marjaa myytäväksi myös Rovaniemen torille.
Poimijoita majoittava Pirjo Outa-Huhtala epäilee, etteivät nuoret ainakaan enää ole rahattomia.
"Poimijat ovat vieneet torille jopa 200 kiloa mustikkaa päivässä, joten tuskin heillä rahapulaa on."
Majoitusolosuhteet ovat entisellään, mutta ne eivät tunnu poimijoita haittaavan. Välirahaa luvatuista hirsimökeistä peritään vasta Ukrainassa.
"Olemme olleet yhteydessä nuoriin ja toimittaneet heille papereita, joiden avulla he voivat perätä saataviaan sikäläiseltä matkatoimistolta", ukrainalaisnuorten majoituksesta vastaava Pirjo Outa-Huhtala kertoo.
Ulkomaalaiset majanpoimijat ovat tärkeitä työntekijöitä suomalaiselle marjateollisuudelle, sillä etenkin tämän kesän helteet ovat saaneet ikääntyneet suomalaispoimijat jäämään kotiin.
"Marjanpoimijat ovat jo kaikki tulleet, mutta puutarhatäihin on vielä odotettavissa tulijoita", ulkoasiainsihteeri Timo Täyrynen ulkoministeriön passi- ja viisumiosastolta kertoo.
Ulkoasiainministeriö varoittelee viisumia hakevia marjanpoimijoita Suomen vaihtelevista keleistä ja hyttysistä, mutta hyvät neuvot saattavat kaikua kuuroille korville.
"Mehän emme tiedä, mitä kaikkea matkanjärjestäjä poimijoille lupailee", Täyrynen muistuttaa.
Laajasti tiedotusvälineissä huomiota saanut poimijajupakka saattaa aiheuttaa muutoksia poimijoiden viisumivaatimuksiin.
Tavoitteena on kehittää käytäntö, jolla taataan poimijalle kotimatka myös siinä tapauksessa, ettei poiminta maistu tai marjoja on vähän.
"Näilläkin ukrainalaisnuorilla on ollut jonkinlainen paperi paluukuljetuksesta, muuten he eivät olisi saaneet viisumia. Luultavasti se on ollut konkurssiin menneen matkatoimiston lupaama bussimatka, joten sitä on tässä tilanteessa hankala saada", Täyrynen toteaa.