Marjaniemen surmasta vangittu mies on tunnustanut tekonsa. Helsingin käräjäoikeus vangitsi miehen viime perjantaina todennäköisin syin epäiltynä keski-ikäisen itähelsinkiläisnaisen murhasta.
Ohikulkijat löysivät uhrin viime viikolla maanantain vastaisena yönä Marjaniemen uimarannan läheltä.
Surmasta epäilty 58-vuotias mies on syyllistynyt tappoon jo kahdesti aiemmin, Helsingissä vuonna 1992 ja Vantaalla 1999. Vuonna 1999 tehdyn tapon vankeustuomio päättyi noin kuukausi sitten.
Lähes yhtä lyhyeksi jäi miehen vapaus myös ensimmäisen tappotuomion jälkeen. Vuonna 1999 hän ehti olla vapaalla myös noin kuukauden ajan, ennen kuin hän syyllistyi uuteen tappoon. Miehellä on tilillään myös muita lievempiä väkivaltarikoksia sekä joitakin petoksia.
Poliisi pääsi epäillyn jäljille selvittäessään uhrin viimeisiä vaiheita surmailtana. Illan aikana uhrin seuraan liittyi nyt surmasta epäilty mies.
Rikoskomisario Arto Karalahti pitää Marjaniemen tapausta selvitettynä. Havaintoja kaivataan kuitenkin edelleen vaalean 1980-luvun japanilaismallisen auton liikkeistä surmailtana. Poliisi epäilee, että surmaajalla oli apuri uhrin kuljettamisessa.
Myös surmatyön motiivi on arvoitus. Karalahden mukaan todennäköisesti kyseessä on äkkipikaistuksissa tehty teko.
Henkirikoksen uusiminen erittäin harvinaista
-- Ihan yksittäistapaus Suomessa, jos henkirikoksen uusiikin niin sekin on erittäin harvinaista, kommentoi Vanhan Vaasan sairaalan johtava lääkäri Markku Eronen.
Vanhan Vaasan sairaalassa hoidetaan potilaita, jotka ovat syyllistyneet henkirikokseen ja heidät on todettu mielisairaiksi.
Henkirikoksen uusijoita on Suomessa vähän ja heitä on Erosen mukaan myös tutkittu vähän. Se on kuitenkin tyypillistä, että uhri on usein lyhytaikainen tuttava, yleensä ryyppykaveri. Eronen kertoi, että henkirikoksen uusijoilta, joita ei ole todettu mielisairaiksi, löytyy usein persoonallisuushäiriöitä, päihdeongelmia ja moni uusija on psykopaatti. Psykopatia taas ei ole mielisairaus, vaan luonnevika.
-- Henkilöt, jotka uusivat tekonsa, useimmiten kieltämättä uusivat tekonsa aika nopeasti vapautumisen jälkeen. Eli henkirikoksen uusimisriski on karkeasti ottaen suuruusluokkaa 300-kertainen verrattuna yleisväestön riskiin ensimmäisen vuoden aikana, jos siitä selvitään, sitten se tippuu olennaisesti.
Erosen mukaan parasta olisikin kehittää tuki- ja kontrollijärjestelmiä, joilla tuettaisiin ja valvottaisiin juuri vankilasta vapautuvaa henkilöä.
Vapautuvien vankien seuranta kuuluu Suomessa Kriminaalihuoltolaitokselle, jonka toimipaikoissa vapautuneen vangin vierailtava säännöllisesti. Mielisairaiden rikoksentekijöiden kohdalla seurantaprojekti on toiminut hyvin. Eronen kertoi, ettei kukaan projektin seurannassa ollut kriminaalipotilas ole syyllistynyt henkirikokseen.
Vankeusajalle yksilöllinen suunnitelma
Lokakuussa voimaan tuleva uusi laki velvoittaa jatkossa vankilaa laatimaan jokaiselle vangille yksilöllisen rangaistusajan suunnitelman. Kriminaalipoliittisen osaston apulaisosastopäällikön Jari Lohen mukaan tällä pyritään puuttumaan uusimisriskiin.
-- Saadaan tietoa vangin taustasta, siitä rikoksesta, vangin omista ominaisuuksista, tarpeista ja ongelmista. Saadaan hyvä pohja tehdä ennustettavissa olevia ratkaisuja siitä, kuinka luotettava vanki on. Tätä kautta osataan arvioida paremmin vangin kykyä selvitä vapaudessa, kertoi apulaisosastopäällikkö Jari Lohi oikeusministeriöstä.
Lohen mukaan puuttumalla etenkin vangin päihdeongelmaan pystytään vähentämään selvästi rikosten uusimisriskiä. Lakimuutosta on valmisteltu ministeriössä jo pitkään. Sen sijaan nyt poliisitutkinnassa oleva tapaus ei ole aiheuttanut oikeusministeriössä mitään erityistoimia.