Tulihan se kesä ja marja-aika. Menen ihan pyörälle päästäni onnesta. Pääsen metsään ja mustikkaan. Siellä ne odottavat poimijaansa ja minä poimija mustikoita. Tunne on molemminpuolinen.
Ja eikun menoksi sääskiharsot naamalla sekaan vain. Talven jälkeiset polvet notkahdellen ja selkänikamat niksuen lähestyn apajapaikkaani. Mutta voi kauhistus, mitä näen. Siellähän kykkii jo joku toinen, minun marjapaikassani.
Minun! Näyttääkin olevan tarkka tyyppi, kerää jok' ikisen marjan.
Lopen lannistuneena hiivin pois kuin varas. Nyt ei jaksa muuta. Siinä oli se reissu. Ajelen allapäin kotiin. Aukaisen radion katkaistakseni hiljaisuuden. Siellähän soi lapsuudestani tuttu sävel sanoitta; " Jaakko kulta, Jaakko kulta, herää jo!"
Ja minähän herään uuteen aamuun painajaisunestani. Tänään menenkin metsään. Ehkä törmään siellä toiseen marjastajaan, jonka kanssa vaihdan jonkun sanan.
Riitta Järvenpää
eläkeläinen, Oulu