Himomarjastajiksi itseään kutsuvat Marja-Liisa Hukkanen ja Kaino Moisanen Kempeleen Martoista tutkivat kiinnostuneina erilaisia marjanperkausvälineitä. Hukkanen on puhdistanut omat marjansa useiden vuosien ajan metallisen ritilän avulla. Moisanen ja hänen puolisonsa Pentti Laukka suosivat puolestaan muovista ritilää.
Pölynimuriin kytkettävää marjanpuhdistajaa kukaan kolmikosta ei ole aiemmin kokeillut. Ensimmäiseksi testiin otetaan ruotsalaisvalmisteinen Cleanberry. Teknisenä tukihenkilönä toimiva Pentti Laukka yhdistää muovisen laitteen imurin letkuun. Imuri napsautetaan päälle ja Marja-Liisa Hukkanen kaataa mustikoita tötteröön.
Alku sujuu hyvin ja roskista puhdistuneita marjoja ropisee ämpärin pohjalle. Yllättäen laite tukkeutuu.
"Taidettiin kaataa marjoja liian nopealla vauhdilla", Kaino Moisanen arvelee ja kopsuttelee samalla suppiloa.
Ravistelun jälkeen homma jatkuu, mutta mustikoita tippuu ämpäriin harvakseltaan.
"Minne ne oikein menevät? Enemmän olen kyllä putsariin marjoja kaatanut kuin mitä laitteesta läpi tulee", Marja-Liisa Hukkanen hämmästelee.
Pienen selvittelyn jälkeen käy ilmi, että marjoja on päätynyt myös pölypussiin. Kun laitetta tutkitaan tarkemmin, testiryhmä huomaa, että muovirakenteista puuttuvat ilmanottoaukot, vaikka pakkauksen kuvan perusteella laitteessa sellaiset pitäisi olla.
"Siksi tulee liian kova imu, tekninen vika siis", Pentti Laukka arvelee.
Tehokkuus yllätti
Seuraavaksi testiin otetaan suomalaisvalmisteinen pölynimuriin yhdistettävä marjanpuhdistaja. Testiryhmän mielestä suomalaisputsarin muoviosat ovat laadukkaamman ja jämäkämmän oloiset, myös irrotettava tötterö saa kiitosta.
Imuri hurautetaan päälle ja marjoja valutetaan nyt pienemmissä erissä laitteeseen. Puhdistaja toimii moitteettomasti, ja ämpäriin kopsahtelee puhtaita mustikoita nopealla vauhdilla.
"Yllättävän tehokas laite", Marja-Liisa Hukkanen kehuu.
"Mustikat eivät litsahtaneet yhtään, ihan kuivilta näyttävät", Kaino Moisanen jatkaa.
Martat antavat suomalaisen marjanpuhdistajalle parhaat pisteet.
Ritilä lakanaa parempi
Ritilät ovat Moisaselle ja Hukkaselle tuttuja puhdistusvälineitä. Tottunein käsin he vispaavat marjoja muovisessa pyöreässä vaskoolissa ja suorakaiteen muotoisessa metallisessa ritilässä. Molempien mielestä ritilät toimivat yhtä hyvin: havunneulaset varisevat väleistä ja isoimmat roskat saa helposti nypittyä erilleen.
"Metallinen oli raskaampi, mutta siitä marjat oli helpompi kaataa ämpäriin", Kaino Moisanen sanoo.
"Muovisessa marjat vettyivät enemmän kuin metallisessa", Marja-Liisa Hukkanen arvioi.
Ritilän käytössä tärkeintä on se, että marjoja puhdistetaan pienissä erissä. Pölynimuriin kytkettävään putsariin verrattuna ritilät ovat kuitenkin työläämpiä käyttää. Martat suosittelevat ritilöitä pienien erien puhdistamiseen.
Lopuksi kokeillaan perinnetietouden toimivuutta. Ennen koneita ja ritilöitä metsämarjoja on puhdistettu muun muassa lakanamenetelmällä. Sopivassa tuulessa lakanan päälle varisutetaan marjoja ja sitten lakanaa puistellaan kevyesti. Ideana on, että tuulen ja heiluttelun seurauksena roskat tuulettuisivat pois.
Perinteikäs keino ei toimi testissä alkuunkaan. Marja-Liisa Hukkanen ja Kaino Moisanen ravistavat lakanaa, jolle Pentti Laukka valuttaa marjoja. Testiryhmää naurattaa ja marjat sinkoilevat sinne tänne. Lopputuloksena on mustikoiden värjäämä lakana, jonka keskellä killuu muutama yksinäinen marja ja yhtä paljon havunneulasia ja mustikanlehtiä.
"Tämä oli huono keino, marjat katosivat ja roskat jäivät. Taitaa olla Lissulla hiuksissakin mustikoita", Kaino Moisanen nauraa.
Käsinperkaus on vuorossa viimeisenä. Hukkanen ja Moisanen poimivat roskia marjoista sormet sinisinä. Puhdasta tulee, mutta touhu on hidasta näperrystä.
"Muistan, että lapsena sitä joutui perkaamaan marjat käsin ilman mitään apuvälineitä. Perinteen kunniaksi yksi piste", Marja-Liisa Hukkanen arvioi.
Katri Mäkinen, tekstit
Pekka Peura, kuvat