Harmaapapukaija Mario muutti kolmen kuukauden ikäisenä oululaiseen rintamamiestaloon noin neljä vuotta sitten.
Similän perheen arkeen tuli aivan uudenlaista vipinää sen jälkeen, kun olohuoneeseen television paikalle asettui taloksi punapyrstöinen lintu. Mario-linnun iso häkki sisustettiin mahdollisimman kodikkaaksi ja linnulle keräiltiin männynoksia orsiksi, käpyjä sekä mustikanvarpuja leluiksi, jotta sen elämä ei olisi tylsää.
Siivekäs tottui uuteen ympäristöönsä nopeasti, ja kuunneltuaan aikansa hassunkurisia perheenjäseniään lintu alkoi leimautua heihin. Se ei enää muistanutkaan olevansa lintu.
Matkimiskykyisen Marion ensimmäinen sana oli kukkuu. Olohuoneen nurkkaan oli muuttanut käki, Cuculus canorus. Lintu oppi pian matkimaan ovikellon, kahviautomaatin, vesihanan, imurin ja palovaroittimen ääntä.
Noin vuoden ikäisenä Mario naukui kuin kissa tai haukkui kuin koira. Se lausui yksittäisiä sanoja, kuten kuuma, kesä, ruokaa, päivää, iltaa. Substantiivit lintu oppi ensin. Adjektiivit ilmaantuivat sen sanavarastoon seuraavaksi ja teonsanat viimeisenä. Ajanilmaukset ovat olleet linnulle täyttä hepreaa.
Kahden vuoden vanhana punapyrstöinen alkoi puhua kokonaisin lausein: "Mario kukkuu." "Mario puhuu." "Laulaa iltalaulun." "Mario on pikku, pikku lintu." "Mario menee nukkumaan."
Se alkoi yllättäen hokea tervehdyssanarimpsua: "Heippa, moikka, moro, morjens, moi, terve, hei."
Nykyään Mario käyttää noin 200 suomenkielistä sanaa, laulaa ja laskee kymmeneen. Lämpimimmät tunteensa lintu ilmaisee englanniksi: "I love you, too." Se kykenee muodostamaan myös varsin omaperäisiä yhdyssanoja, kuten Mario-papukoira. Papukaijan lisäksi perheessä elää kaksi koiraa.
Puhelias Mario oppi neljävuotiaana haukkumaan saksanpaimenkoiran tavoin ja on sydämestään Kärppä-fani. Kuuluisimpia papukaijan omia kannustushuutoja on: "Oulun Kärpät, anna pusu!"
Aamuisin punapyrstöinen huutelee: "Hyvää huomenta!" "Mitä kuuluu?" "Ruokaa!" "Onko kaikki hyvin?" Jos sille ei vastata, se kajauttaa: "Kaikki on hyvin."
Mario istuu mielellään kokkivuorossa olevan olkapäällä keittiössä ja seuraa ruuanlaittoa. Sillä on myös hyvin erikoinen harrastus: se toimii hammastikkuna. Nokallansa lintu puhdistaa valitsemansa ihmisen hampaidenvälit, ja jos se saa otteen silmälaseista, ne sinkoavat lattialle.
Lintu nauttii siitä, että sille nostellaan lattialta tavara kerrallaan uudelleen nakeltavaksi. Jos se pääsee tarraamaan vahvalla nokallaan sanomalehdenkulmaan, lehti on pian riekaleina.
Linnun kanssa on oltava äärimmäisen varovainen, kun sen päästää lentelemään vapaaksi. Koti on linnun vaarallisin paikka, ja sillä on oltava tarpeeksi tilaa. Mario on oppinut ongelmitta lentämään huoneesta toiseen.
Tv-uutisten aikoihin Mario tiedottaa kuuluvasti: "Mario menee nukkumaan."
Kun lintu saa iltarutiinien jälkeen häkkinsä päälle yöpeiton, se pyytää laulamaan iltalaulun ja sanoo hellästi: "Hyvää yötä!"
Jako-papukaijat nukkuvat 50 prosenttia vuorokaudesta. Niiden elämä on hyvin säännönmukaista, minkä takia ne jaksavat puhua, lennellä ja "opiskella" uutta.
Papukaijan hankkija sitoutuu elinikäiseen hoitosuhteeseen. Lintuharrastus vaatii pitkäjänteisyyttä: linnulle on jaksettava pitää seuraa vuosikymmenten ajan. Se on aktiivinen, erittäin utelias, seurallinen ja oppivainen perheenjäsen. Parasta linnun kehitykselle on sallia sen elää mukana perheen arjessa. Lintu ei viihdy yksin.
Jos papukaijalla on tylsää, se alkaa rääkyä tai nakella ruokakupistaan siemeniä pitkin lattioita tai nyppiä höyheniään.
Kun siivekäs muuttaa kotiin, ei kannata hankkia arvohuonekaluja eikä uusia parketteja tai tapetteja. Nokallansa lintu tutkii, tonkii ja musertaa kaiken, mihin yltää. Linnun häkki ja sen ympäristö voivat parissa tunnissa muistuttaa kaatopaikkaa.