Ensin ekonomiopinnot, sitten työpaikka jossain suuressa yrityksessä ja ennen pitkää pomon pesti, paljon liksaa ja alaisia. Kuvio vaikutti Marika Snellman-Söderströmistä aivan selkeältä, ja pitkään hän ehtikin sitä toteuttaa. Viidentoista vuoden päästä tuli yhtäkkiä päivä, jona hän rupesi haluamaan jotain muuta.
Joskus muutokseen riittää yksi pieni lehtijuttu. Tässä tapauksessa se oli Gloriassa julkaistu artikkeli, jonka Snellman-Söderström sattui lukemaan. Jutussa esiteltiin suomalaisia kosmetiikkavaikuttajia, jotka kaikki olivat viisi-kuusikymppisiä miehiä.
"Pikkuisen feministi kun olen - tai ainakin uskon naisiin - totesin, että eihän se näin voi olla. Sanoin siitä miehelleni. Hän sanoi, että perusta oma. Minä sanoin, että okei, perustetaan oma."
Kosmetiikkafirma ei tietenkään ole yritys, joka lyödään pystyyn tuosta vain - eikä kosmetiikka ala, jolle tullaan tuosta vain. Asian voi helposti todeta, kun vilkaisee markettien ja tavaratalojen meikkipömpeleitä ja miettii, minkä verran merkit ovat niissä vaihtuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kilpailu on kovaa ja markkinat ovat miltei kokonaan muutaman jättimäisen omistajan hallussa. Snellman-Söderström näki pömpelien välissä kuitenkin kotimaisen meikkifirman mentävän aukon.
Uskalias yritys vaati luonnollisesti huolellista pohjatyötä. Snellman-Söderström työskenteli vielä mainostoimistossa ja rupesi työnsä ohessa selvittelemään, mitä kaikkea kosmetiikkayrityksen perustaminen noin käytännössä vaatisi. Hän "ramppasi viikonloput ulkomailla" eli tutustui tehtaisiin, joissa voisi meikit teettää, ja otti oppia vastaavista ruotsalaisista yrityksistä. Sen jälkeen hän etsi mukaan ihmisiä, joilla oli alalta käytännön ammattitaitoa; maskeeraajia ja visualisteja.
Toukokuussa 2007 lanseerattiin Mschic. Aluksi avattiin verkkokauppa, liike Helsingissä puolitoista vuotta myöhemmin.
Eikä tämä kaikki Snellman-Söderströmin mielestä niin mahdottoman vaikeaa ollut, vaikka alussa idea kuulosti monesta siltä kuin hän olisi ollut perustamassa Suomeen autotehdasta.
"Olen ollut myyntipuolella, mediapuolella ja tuotantopuolella, ja nyt vain yhdistin kaiken, mitä olen oppinut. Jos minulla ei olisi näin monipuolinen ja kansainvälinenkin tausta, en ehkä olisi uskaltanut tehdä tätä. En olisi uskonut itseeni tarpeeksi."
Suunnittelupuoli taiteellisine valintoineen on kiinnostanut Snellman-Söderströmiä aina. Niinpä hän myös suunnittelee Mschicin kokoelmat - tai tarkemmin sanottuna kunkin meikkikokoelman värimaailman ja tunnelman. Siitä, miten hänen suunnittelemansa look siirtyy konkreettisesti purnukoihin ja paletteihin, vastaavat meikkialan ammattilaiset.
"En varsinaisesti seuraa trendilookeja. Minulle tulee visioita, ja aina kun joku visio alkaa tuntua tarpeeksi vahvalta, teen siitä lookin. Useimmiten se lähtee joistakin kengistä, jotka olen nähnyt."
Tiettyjä suuria linjoja omia polkujaan kulkeva suunnittelijakin toki seuraa. Viime vuosien hitti on ollut mineraalimeikki, ja meikkihyllyjä ahkerasti penkovasta tuntuu, ettei muunlaisia tuotteita kohta enää olekaan.
Seuraavasta megatrendistä Snellman-Söderströmillä ei ole epäilystä.
"Tietysti eko. Se tulee olemaan sellainen juttu, joka on joka paikassa, eivätkä kuluttajat enää erota, mikä on oikeasti ekoa ja mikä ei. Tämä on seuraava hype, se on ollut nähtävissä jo pari vuotta."
Jos meikkisuunnittelijan meikkausfilosofiasta pitäisi heittää arvaus lonkalta, se sisältäisi melko paljon erilaisia pohjustus-, korostus-, peitto-, kiilto-, hohto-, varjostus-, hehku- ja silotusvoiteita, -puutereita, -värejä, -geelejä, -puikkoja ja -jauheita. Kaikkia yhdellä kertaa.
Ja arvaus osuisi väärään.
"En hae mitään sotamaalauksia tai sitä, että olisi pakko hankkia kaksikymmentä tuotetta, vaan sen verran ehostusta, että on parempi mieli. Enkä ole uskovainen sen suhteen, että pitää käyttää sitä ja tätä, vaan jokainen saa käyttää sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Että jos tykkää, voi panna sinistä luomelle pelkäämättä, että näyttää siltä kuin olisi 70-luvulta. Itsetunto ja hyvä olo itsensä kanssa ovat kaikkein tärkeintä."