"Että vielä kerran saisin jälleennähdä kiltin Pappani - ja mieluiten terveenä, ja tavanomaisesti hyvällä, iloisella tuulella, mikä niin usein on tarjonnut minulle mitä iloisimpia hetkiä - enkä niitä tule koskaan unohtamaan."
Tällainen välittömästi esitetty toive lähti 1828 heinäkuussa kirjeessä Karlstadista kohti Pyhän Birgitan luostarikaupunkina tunnettua Vadstenaa.
Se kuultiin torstai-iltana näyttelijä Saija Lentosen lukemana Oulun kaupungintalon lämpiössä.
Kysymys oli Oulun kaupunginteatterin näytäntökauden kannalta lähes viime hetkellä löydetyistä nuoren Maria Silfvanin kirjeistä hänen vaikutusvaltaiselle vadstenalaiselle varttuneelle suojelijalleen Olof Regnstrandille.
Tänään on viimeinen Maria Silfvan -näytelmän esitys kaupungintalon juhlasalissa.
Sven Hirn suomensi
Löydettyjen kirjeiden ansiosta lisäys Suomen ensimmäisestä ammattinäyttelijättärestä annettuun henkilökuvaan on merkittävä.
Kulttuurihistoriallisen Silfvan-näytelm än kirjoittaja Vesa Tapio Valo sai tiedon nuoren Marian kirjeistä tänä keväänä Uumajassa julkistetusta tutkimuksesta. Kirjeet suomensi Oulun kaupunginteatterille teatterihistorioitsija Sven Hirn.
Alunperin kirjeet löytyivät siistinä pinona suomalaisen teatterihistorian kannalta täysin odottamattomasta paikasta, Regnstrandin vadstenalaisista arkistoista.
Samalla nuorelle Marialle löytyi hänen uransa kannalta kolmas tärkeä mies hänen kahden puolisonsa, Evert Lemken ja Carl Wilhelm Westerlundin lisäksi.
Kirjeenvaihtoa kruununinspektööri Regnstrandin ja näyttelijätär Silfvanin välillä käytiin 1825-1828.
Kirjeenvaihto todistaa, että Maria Silfvan sai vaikuttaa Vadstenan historiallisiin nähtävyyksiin kuuluvan Gamla Teaternina tunnetun teatterin rakentamiseen ja hänen erilaiset toiveensa otettiin huomioon. Tuo teatteri vihittiin kirjeenvaihdon ollessa vilkkaimmillaan vuonna 1826.
"Näytelmä elää ja siitä syntyy koko ajan uusia asioita ja käsikirjoitukseen on jo siirtynyt niitä. Mutta tätä (=Oulun Maria Silfvan -esitystä) näytellään tällä samalla tavalla kuin ennenkin. Mutta jos näytelmää esitetään vielä joskus muuallakin, niin uudet tiedot siirtyvät sitten siihen", Vesa Tapio Valo kuvailee teatterihistoriallisen kirjelöydön merkitystä.
"Kun kirjoitin Silfvan-näytelmään vanhemman herran Wulffin roolin, niin kirjoittajalle oli hauska huomata että tällainen henkilö oli oikeastikin olemassa", Vesa Tapio Valo naureskelee näkijänkykyjään.