Joululahjaksi saatu nukkekoti. Maria Malmström saa kiittää aviomiestään alkusysäyksestä, mutta muistuttaa, että miehellä ei enää ole mitään varaa sanoa, jos materiaalit valtaavat kodin.
– Ei tästä enää harrastuksena ole voinut puhua moneen vuoteen, Malmström naurahtaa.
Alun perin puusepäksi kouluttanut Malmström kärsii pahasta astmasta, eikä ole siis puupölyssä pystynyt tekemään päivääkään töitä. Malmström oli ohjelmistosuunnittelijana Nokialla yli 13 vuotta, mutta otti kolmansissa yt-neuvotteluissa eropaketin. Jo silloin työn terapeuttisena vastapainona oli käsillä tekeminen.
– Minua ei ole tarkoitettu tietokoneen ääreen. Aivan liian stressaavaa. Tosin saan kyllä itseni jumiin tässäkin työssä, mutta se tekemisen flow on aivan erilainen.
Malmström myöntää, että kahden ammatin kokonaisuus on vain hyvä ominaisuus nukkekotien ja niiden sisustuksia rakennettaessa. Puuseppä hänessä miettii mitä voi tehdä käsityönä, ja insinööri hänessä pohtii miten ja mistä materiaalista.
– Puusta minä niin pidän, mutta onneksi käsitöitä voi tehdä niin monella eri osa-alueella.
Ohjaajaksi kursseille
Moni luulee, että pienen tekeminen olisi helpompaa kuin ison. Todellisuudessa ne eivät eroa tekniikaltaan juurikaan, vaan esimerkiksi pärekori punotaan täysin samalla tavalla, mutta pienoiskoossa materiaalit ovat vain seitinohuita.
– Moni luulee, ettei heillä ole sorminäppäryyttä tai tarpeeksi kädentaitoja nukkekotiharrastuksen aloittamiseen, mutta todellisuudessa heiltä puuttuu rohkeutta. Kun sitä kertyy, niin ohjaajankin sydän halkeaa ylpeydestä. Ihanin palaute, mitä olen kuullut, on se, kun nuori tekijä oli valmistuneen työnsä äärellä liikuttuneena ja sanoi olevansa niin onnellinen, että voisi itkeä.
Malmström ohjaa seitsemän eri opiston kautta muita nukkekotiharrastajia iltaisin ja viikonloppuisin. Muiden innostaminen ei jää vain opistotasolle, vaan Malmström on koonnut ohjeita myös kansien väliin.
– Miksi jemmaisin ohjeita vain itselläni varsinkin, kun suunnitteluun ja kaavoitukseen menee joka tapauksessa viikkoja? Tuskastuin itse aikoinaan siihen, että hyvään ideaan ei koskaan löytynyt ohjeita, ja jo silloin päätin jakaa niitä itse auliisti.
Liukuhihnamaisesti Malmström ei nukkekodin sisustuksia toteuta, vaikka jokaista tuolia ja lamppua täytyy aina tehdä kahdet; toinen 8-vuotiaalle Marikki-tyttärelle.
Mittatilaustyöt ovat haastavia
Kaikki ei muunnu pieneksi vaivattomasti. Suurin piirtein sinne päin ei riitä kunnianhimoiselle Malmströmille, vaan hän hioi ja suunnitteli Aino-tossuja puolitoista vuotta. Projekti valmistui hiljattain, joten edelleen tekijästä aistii hillittömän onnistumisen ilon, ja siihen ei löydy mittakaavaa.
– Kaikkea ei voi purkaa osiin ja ottaa mallia. Joskus onnistuminen on kirjaimellisesti pienestä kiinni.
Viidettä kirjaa työstävä Malmström tekee toki tietokoneellakin ohjeita, mutta suurin osa töistä valmistuu niinkin maagisessa paikassa kuin ruokapöydän ääressä. Materiaaleja on vaikka muille jakaa. Usein vaikka muovikorkkia kädessään pyörittelevä Malmström pohtii: Mihinköhän tästä olisi? Jälkipolvi yrittelee johdattaa, että roskiin…
– Jotkut säilyttävät keittiönkaapeissa kattiloita ja ruoka-aineita, mutta meilläpäs onkin täyskorkeassa kaapissa nukketalon rakennustarvikkeet. Jos joku kuvittelee, että materiaalikustannukset ovat varmasti huikeat, niin väärässä ovat. Pieni ei vaadi paljon. Tosin sitä pientä on näemmä aika paljon, Malmström pohtii.
Mittatilaustyönä tehdyt pienennökset ovat kokeneellekin tekijälle haastavia. Annelin ja Onnelin Talvi -elokuvaan tehtyyn Vaaksaheimolaisten taloon tuli esimerkiksi Mademoiselle-keinutuoli.
– Grilli- ja cocktailtikkujen kanssa liitoksia rakentaessa oli jo hermo revetä, mutta siitä tuli oikeasti hieno. Aloittelijalle sitä en kyllä voi suositella.
Lapset vuorollaan mukana
Kaiken pienenä näkevä Malmström myöntää, että näkee materiaaleja ja ideoita kaikkialla ja kuin zoomin lailla pystyy pienentämään ne nukkekodin mittakaavaan. Kukin kolmesta lapsesta on omalla vuorollaan ollut Malmströmin apuna ja koeleikkijänä. Nyt vuorossa on Marikki, joka äidin sanojen mukaan menee kohta taidoissa ohi. Aviomies auttaa varsinkin ideoinnin osalta.
– Tenkkapoo-tilanteissa kysyn usein neuvoa häneltä ja usein saan kiiltäväksi hiottuja ratkaisuja.
Lähialueella asuvat tietävät Malmströmin erikoisen työn. Erästä työtään pihakuusen alla kuvatessaan hän havahtui siihen, että jos joku hänet nyt näkee, niin luulee lopullisesti seonneeksi.
– Muutenkin edelleen kohtaa hämmästynyttä vähättelyä ”ai sinä leikit nukeilla”. Miesten pienoisjunarataharrastus on ihan ok, mutta joillekin tämä ei ole. Kyseessä on aivan samanlainen pienoismalliharrastus.
Malmström rakentaa nukkekodit sisustuksen ehdoilla ja nuket ovat sivuroolissa. Toki nukkekodeilla leikitään eikä aina vakioasukkailla.
– Väinölään mahtuu aina vieraita. Siellä on ollut kylässä poikien ollessa pieniä Indiana Jones ja Star Wars -hahmoja. Tosin eräs Väinölän leikkihuoneen nähnyt isoäiti oli kauhuissaan, että kuinka sotkuinen. Mutta eikö ne aina ole? Se kertoo vain pursuavasta ilosta ja elämästä.