Uuden musiikin lokakuu aloitti lauantaipäivän räväkästi Jaakko Nurilan esittäessä dueton saksofonille ja tavaratalolle keskellä Stockmannin Hullujen päivien väentungosta.
"Miksi tuo tekee noin?", kysyi eräs pikkupoika sopivan tauon tullen isältään.
Totuus on ennenkin kuulunut lasten suusta, sillä aikuinen ymmärtää heti, että taidettahan siinä tehdään. Ja jos ei oikein ymmärrä, on parasta olla hiljaa. Sävellys sinänsä upposi ympäröivään äänimaisemaan niin hyvin, että shoppailusta saattoi jo vähänkin kauempana nauttia musiikin häiritsemättä.
Säveltäjän kurja osa
Varsinainen avoimien ovien päivä alkoi 12.30 paneelikeskustelulla, jonka pääteemoiksi oli valittu nykymusiikin asema yhteiskunnassa ja sävellyksen opiskelun mahdollisuudet Oulussa.
Keskustelun avaukseksi puheenjohtajana toiminut Juha Ojala kertoi kylmät faktat taidemusiikin asemasta koko musiikin kentässä. 4,8 prosenttia levymyynnistä on klassista musiikkia sisältäen kaikki tyylikaudet ja hengellisen musiikin. Tästäkin siivusta vain murto-osa on ns. nykymusiikkia. Samanlainen suhde pätee myös radiosoittoon ja television tarjontaan.
"Gettohan tämä on", vahvisti säveltäjä Jouni Kaipainen omassa puheenvuorossaan asian.
Samoilla linjoilla oli myös Tampereen ammattikorkeakoulun sävellyksen lehtori Hannu Pohjannoro, jonka näkemyksen mukaan suurelle osalle ihmisiä nykymusiikki on asia, jota ei ole olemassa.
Keskustelijat edustivat selvästi kahta suuntaa: toisten mielestä nykymusiikkia on tuotava ihmisille tarjolle, jotta suuri yleisö totutettaisiin vähitellen asiaan.
"Ei Kainuussakaan kukaan 40 vuotta sitten syönyt sinihomejuustoa", vertasi totuttamistaktiikkaa säveltäjä Oliver Kohlenberg.
Toiset taas näkivät marginaalisuuden hyvänä asiana taiteenlajin elävyyden ja mielenkiintoisuuden kannalta.
Syitä taidemusiikin vähäiseen näkyvyyteen ja merkitykseen yhteiskunnassa etsittiin tiedotusvälineistä ja yleisestä pinnallistumisesta.
"Sivistyksen käsite on kärsinyt inflaation", latasi Oulu Sinfonian intendentti Samu Forsblom ja kertoi erään kunnallispäättäjän määritelleen taidelaitoksen tehtäväksi tuottaa viihdettä, jotta Nokian insinöörit haluaisivat muuttaa Ouluun.
Ulla Lassila Oulun läänin taidetoimikunnasta jatkoi karuilla talousluvuilla. Rahaa taiteen edistämiseen on toimikunnalla käytettävissä 0,8 euroa asukasta kohti. Tämä raha on jaettava kaikkien taidelajien kesken. Vastaavaa rahaa on esimerkiksi Lapin läänissä 2,4 euroa/asukas. Paikalla ei kuitenkaan ollut ketään päättäjää kertomassa tämän epäsuhdan syytä.
"Miksi taiteen tekijät eivät hae apurahoja?", ihmetteli Lassila myöntäen kuitenkin samalla, että yleensä hakevalle ei voida antaa.
Vikaa nähtiin uuden musiikin tekijöissäkin ja Kaipainen myönsi oman työn markkinoinnin olevan säveltäjille vierasta osittain perinteen vuoksi ja osittain siksi, että alalle hakeutuu enemmän erakkoluonteita kuin markkinamiehiä.
Keskustelun ongelmaksi nousi se, että lähes kaikki osallistujat olivat jollain tavalla mukana taidemusiikin tekemisessä. Tästä syystä tunnelma oli välillä kuin herätyskokouksessa, jossa kaikki läsnäolijat ovat jo valmiiksi uskossa.
Poleemisimman näkökulman esitti Petri Sirviö kysellessään säveltäjiltä onko tuotteessa mahdollisesti jotain vikaa, jos se ei yleisölle kelpaa?
"Musiikin piirissä olen nähnyt eniten arroganssia muita taiteenlajeja kohtaan", väitti Sirviö keskustelun loppupuolella. Ajanpuutteen takia keskustelua taidemusiikin tekijöitten mahdollisesta ylimielisyydestä ei kuitenkaan ehtinyt syntyä. Ajankäyttöongelmien takia myös toinen teema eli sävellyksen opiskelu jäi kokonaan käsittelemättä.
Oulun konservatoriossa on kuitenkin tänä syksynä aloitettu sävellyksen opetus. Mukana on 17 oppilasta ja opettajana toimii Sanna Ahvenjärvi.
Sanoista tekoihin
Keskustelun jälkeen päivä jatkui iltaan asti musiikilla. Aluksi kuultiin oululaisten ja tamperelaisten säveltäjien kamarimusiikkia kolmessa konsertissa ja päivä huipentui Oulu All Stars Big Bandin konserttiin.
Paneelikeskustelusta puuttunut yleisö ilmaisi olevansa kiinnostuneempi musiikista kuin puheesta ilmestymällä ilahduttavasti paikalle musisoinnin alkaessa.