Nykyisin Japanissa on geishoja vain noin 2 000, kun vielä 1920-luvulla heitä oli 80 000. Monet japanilaiset pitävätkin loukkaavana, että länsimaissa korostetaan yhä tällaista marginaali-ilmiötä. Silti vuonna 1997 ilmestynyt Arthur Goldenin romaani Geishan muistelmat oli heti ilmestyttyään luetuin romaani Yhdysvaltojen ja Japanin välisillä lennoilla, ja vuoteen 2000 mennessä teos oli käännetty 32 kielelle, myös suomeksi.
Goldenin romaani jatkaa viihteellisen geisha-kirjallisuuden perinnettä. Golden haastatteli teostaan varten entistä geishaa, Mineko Iwasakia, joka on todennut tarinan olevan kaukana omasta elämästään. Iwasakin mukaan kirja on täynnä seksiä, vaikka todellisuudessa "miehet tulevat geishojen luokse kauneuden, taiteen ja keskustelun tähden".
Miksi geisha-myytti kiinnostaa yhä? Eräs syy lienee geishojen poikkeuksellinen valta. Myytissä he ovat eroottisen vallan käyttäjiä, ja todellisuudessa geishat ovat työnsä yhteydessä läsnä vallanpitäjien kabinettikeskusteluissa. Lisäksi geishojen maailma on suljettu ja heidän palveluksiaan voivat ostaa vain hyvin varakkaat ihmiset. Kaikki tämä pitää yllä geishojen salaperäisyyttä.
Seija Jalagin uskoo geishanäytelmien olevan myös terapeuttisia aikana, jolloin sekä naisten että miesten on hallittava monenlaisia rooleja.
"Geisha-myytissä kiteytyvät miesten aistilliset ihanteet ja toiveet. Geishat eivät esitä katsojilleen vaatimuksia vaan päästävät heidät osallisiksi näytelmään, jossa roolit ovat selkeät ja kaikki on ennalta arvattavaa."