Merentutkimuslaitos mittaa merivedenkorkeutta mareografeilla. Niitä on Suomen rannikoilla 13 kappaletta Kemistä Haminaan. Oulun mareografi rakennettiin Mustasaareen, Toppilan salmen lounaisrannalle keväällä 1922, ja sen toiminta alkoi 12.6. 1922.
80 vuoden aikana Oulussa korkein mitattu vedenkorkeusarvo on ollut 183 cm (14.1.1984) ja matalin arvo –131 cm (14.1.1929).
Vedenkorkeushavaintoja tarvitaan muun muassa satama- ja väyläsuunnittelussa, kartoitus- ja rakennustoiminnassa sekä merenkulkua varten.
Ensimmäisenä mareografin hoitajana aloitti satamamestari J. Åsvik. Hänen tehtäviin kuuluivat mareografin valvonta, kontrollimittauksen tekeminen ja piirturilaitteen kellon vetäminen kerran viikossa.
Kun kuukausi päättyi, hoitaja irrotti paperirullasta kuluneen kuukauden ja lähetti sen Merentutkimuslaitoksen vedenkorkeusosastolle, missä käyrät luettiin ja rekisteröitiin. Reaaliaikaista vedenkorkeutta ei tällä tekniikalla saatu.
Näin toimittiin aina 1980-luvulle asti, jolloin asennettiin ensimmäiset reaaliaikaiset laitteet. Reaaliaikaisesti vedenkorkeutta mittaavat laitteet rekisteröivät havainnot muistiin, josta ne modeemin välityksellä välitetään Merentutkimuslaitokselle.
Paperille piirtävä laite toimi aina 1990-luvun puoliväliin asti varalaitteena. Oulun mareografilla on mitattu pintaveden lämpötilaa vuodesta 1999 lähtien.
Oulun mareografin hoitajana toimi Väinö Aho vuodesta 1927 lähtien aina marraskuulle 1962 saakka. Sen jälkeen hoitajaksi ryhtyi hänen poikansa Asko Aho, joka hoitaa mareografia.