Suuri maa, pienet toleranssit. Kaleva kertoi keskiviikkona Venäjällä asuvien kielisukulaistemme marien ahdistetusta asemasta kotitasavallassaan. Sorto on viime viikkoina kärjistynyt marien kansallisen liikkeen näkyvien hahmojen pahoinpitelyiksi asti.
Jos kielen ja kansan nimi mari ei kuulosta tutulta, niin muistutetaan, että takavuosina marit tunnettiin meilläkin kouluopetuksessa tsheremisseinä. Mari on kuitenkin nimi, jolla kansa itse kutsuu itseään.
Venäjällä mareja elää vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 605 000, josta 81 prosenttia puhuu maria äidinkielenään. Noin puolet mareista asuu heidän mukaansa nimetyssä Mari Elin tasavallassa. Siellä venäläisiä on tätä nykyä hiukan enemmän kuin mareja.
Uutiset Mari Elista ovat puistattavia. On vaikea käsittää, että tähän maailmanaikaan kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien puolustaminen törmää nyt nähtyyn kiihkovenäläiseen ajatteluun.
Venäjä ei ole sellainen pimentola, joksi sen näkee moni maata huonosti tunteva suomalainenkin. Mutta on Venäjällä omat vaikeat tulehduspisteensä. Mari El on sellainen pahimmasta päästä.
Marin Elin tilannetta selittää pitkälle se, että tasavallan presidentti Leonid Markelov on vanhoja zhirinovskilaisia, siis sitä samaa kiihkomielten leiriä, jonka mukaan Suomenkin oikeastaan tulisi kuulua Venäjään.
Markelov tuli valituksi toiselle presidenttikaudelle viime joulukuussa hänen saatuaan 57 prosenttia äänistä. Oppositioehdokkaiden kampanjointimahdollisuudet oli rajattu olemattomiksi.
Markelovin kaudella marin kielen ja kulttuurin asema on suistunut tasavallassa kiivasta tahtia alaspäin. Esimerkiksi marin kielestä on tullut kouluissa valinnainen aine, vaikka lähes joka toinen tasavallan asukas on mari.
Väkivallanteot ja sitä seurannut kansainvälinen vetoomus marien puolesta nostivat nyt laajempaan tietoisuuteen ongelmat, joista on tihkunut tietoa pitkään. Pari vuotta sitten marilainen kulttuuriaktivisti kuvasi Helsingin Sanomissa muutosta, joka seurasi Markelovin valintaa ensimmäiselle presidenttikaudelle.
"Ennen vaaleja marit tunsivat kulkevansa kohti auringonnousua. Kun Markelov voitti vaalit, tunsin, että putosimme pimeään tunneliin." Marien tilanteen tuskaisuutta kuvaa se, että he puhuvat tilanteestaan jopa kansanmurhana.
Jos mieleen nousee kysymys, miksei presidentti Putin tee asialle mitään, niin vastaus on, että hän teki jo. Venäjän presidentti myönsi Markeloville joulukuussa ansiomerkin Mari Elin tasavallan kehittämisestä ja kansojen ystävyyden lujittamisesta.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat elivät useita hyviä vuosia. Tälle vuosituhannelle tultaessa monen muunkin kansan kuin marien asema synkistyi. Maassa sai jalansijaa yhtenäisen valtion ideologia. Vuoden 2002 väestönlaskenta kertoi, että Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat, suurimmatkin niistä, ovat kutistumassa.
Koko kehityksestä ei voi syyttää Venäjän viranomaisia. Taustalla on yhteiskunnallisiakin syitä. Kun vähemmistökansojen nuoret muuttavat kotikylistä venäläisenemmistöisiin kaupunkeihin, kieli vaihtuu usein jo seuraavassa sukupolvessa venäjäksi.
Miksi suomalaisten pitäisi kantaa huolta kaukaisten marien asemasta? Vaikkapa jo ihan siltä pohjalta, että sorrutut tarvitsevat puolustajia. Suomalaisille on luontevaa pitää esillä kielisukulaisten oikeuksia. Nämä suorastaan odottavat sitä.