Maratonjuoksijoiden sydämen toiminnoista on viime aikoina paljastunut yllättävää uutta tietoa, joka tutkijoiden mukaan vaatii perusteellista selvittelyä.
Bostonin maratonilla Yhdysvalloissa kuusikymmentä kokenutta maratoonaria osallistui ennen juoksua ja sen jälkeen testeihin, joissa tutkittiin sydämen toimintaa ja mitattiin erityisesti sydänlihaksen solujen merkkiaineen, troponiinin, määrää veressä.
Troponiini on valkuaisaine, jota erittyy vereen sydänlihaksen vaurioissa. Troponiinia alettiin käyttää Suomessakin 90-luvulla sydäninfarktin toteamisessa, kun huomattiin, että sitä ei ilmesty vereen minkään muun kuin sydänlihaksen vauriossa.
Bostonin tutkimuksiin osallistuneet juoksijat olivat terveitä miehiä ja naisia. Ennen maratonia yhdelläkään ei havaittu sydämen toimintakokeissa poikkeavaa, eikä veressä ollut troponiinia.
Mutta verikokeissa, jotka otettiin 20 minuuttia maaliin tulon jälkeen, 60 prosentilla veren troponiini oli koholla, ja 40 prosentilla se oli niin korkea, että normaalisti sitä olisi pidetty sydäninfarktin merkkinä. Useimmilla havaittiin myös muutoksia sydämen rytmissä.
Vuorokauden kuluttua troponiinia ei enää löytynyt yhdenkään juoksijan verinäytteestä.
Tulokset olivat yllätys sekä tutkijoille että maratoonareille itselleen. Juoksijat, joiden troponiinitaso oli korkea, eivät olleet tunteneet reitin varrella rintakipua, poikkeavaa hengenahdistusta tai muita hälyttäviä oireita. Maalissa he olivat tunteneet vointinsa niin hyväksi kuin nyt ylipäänsä on mahdollista yli 40 kilometrin juoksun jälkeen.
Korkeimmat troponiintasot todettiin niillä juoksijoilla, jotka olivat treenanneet ennen maratonia alle 35 mailia ( 56 kilometriä) viikossa.
Saksalaiset puolestaan raportoivat täysin odottamattomia tuloksia tutkimuksesta, johon osallistui sata yli 50-vuotiasta tervettä juoksijaa, jotka olivat juosseet vähintään viisi maratonia eivätkä olleet koskaan poteneet sydänvaivoja.
Enemmän kuin kolmasosalta löytyi CT-kuvauksissa sydämen valtimosuonista kalkkikertymiä, mutta vertailuryhmässä, jossa oli samanikäisiä ei-juoksijoita, kalkkikertymiä oli vain 22 prosentilla.
Tulokset ovat herättäneet maailmalla monenlaisia kysymyksiä ja kummeksuntaa. Tutkijat korostivat, että tulokset alleviivaavat perusasioita, jotka on tiedetty iät ajat.
Ennen ensimmäistä maratonia pitäisi iästä riippumatta käydä lääkärintarkastuksessa, ja yli 40-vuotiaiden on suositeltavaa käydä kardiologilla ja sydämen rasituskokeessa.
Molemmat tutkimukset ovat niin pieniä, että niiden perusteella olisi uskaliasta tehdä pitemmälle meneviä johtopäätöksiä maratonin vaaroista.
Saksalaistutkijat otaksuivat, että aktiivinen juoksuharjoittelu on päinvastoin saattanut suojella infarktilta niitä maratoonareita, joiden valtimoista löytyi haitallisia kalkkeutumia.