Yhdysvalloissa molempien pääpuolueiden esivaaleista on tulossa arvaamaton jännitysnäytelmä. Barack Obamalle voitto Iowassa antoi loistavan lähdön: lupaus muutoksesta näyttää tehoavan.
Kilpajuoksu Valkoiseen taloon on vasta alkamassa, eikä kummankaan pääpuolueen ehdokkuus vielä missään nimessä ole ratkennut menestyksellä Iowan vaalikokouksissa. Ei lopputulos myöskään ole kiinni siitä, kuinka käy New Hamsphiren esivaaleissa tiistaina.
Todellisten johtopäätösten aika on vasta helmikuun viidennen päivän "supertiistain" jälkeen, jolloin esivaalit käydään parissakymmenessä osavaltiossa. Mutta ehdokkaiden kannalta on ratkaisevan tärkeää, mitkä mielikuvat voimistuvat jo kampanjan alkuvaiheessa. Menestyksellä on tapana vahvistaa menestystä.
Demokraattien Barack Obaman voitto Iowassa luo äänestäjille mielikuvaa siitä, että hänellä on todellisia mahdollisuuksia päästä puolueensa presidenttiehdokkaaksi. Vastaavasti Hillary Clintonin maine kärsi kovan kolauksen. John Edwards puolestaan olisi tarvinnut voittoa yhtä kipeästi kuin Obama saadakseen uskottavuutta. Nyt Edwardsin todennäköinen kohtalo on jauhautua kahden näkyvämmän ehdokkaan väliin, vaikka hänellä itselläänkin on huomattavan paljon kannatusta.
Jos noin käy, demokraattien ehdokkuus ratkeaa Obaman ja Clintonin välillä. Se tarkoittaa, että Yhdysvalloissa saatetaan tehdä historiaa. Tähän asti maan kaikki presidentit ovat olleet valkoisia miehiä. Marraskuussa Valkoiseen taloon voi pyrkiä joko musta mies tai valkoinen nainen - ja hyvistä lähtökohdista, sillä George W. Bushin hyvin epäsuosituksi kääntyneen kauden jäljiltä demokraatit ovat erittäin vahvoilla vaaleissa. Jo tämä asetelma ennakoi Yhdysvalloille uutta aikakautta.
Clintonin takana on rahakas, ammattitaitoinen ja kokenut poliittinen koneisto. Sen piti olla hänen vahvuutensa, mutta se voi muuttua myös taakaksi. Iowan tunnelmat viittaavat siihen, ettei äänestäjäkuntaan vetoa nyt lupaus kokemuksesta, vaan lupaus muutoksesta. Kolmostila Iowassa oli Clintonille paha nöyryytys.
Myös Obaman kampanjalla rahaa riittää, ja hänen tukijansa näyttävät osaavan ruohonjuuritason jalkatyön kilpailijaansa paremmin. Mutta Iowan jälkeen voi kohtuullisella varmuudella tehdä vasta sen johtopäätöksen, että kilpailu demokraattien ehdokkuudesta on todella tiukka. Demokratialle sellainen tekee hyvää.
Republikaanien puolella Mike Huckabeetä väheksyttiin ennen Iowaa, ja moni väheksyy sen jälkeenkin. Mies tulee valtakoneistojen ulkopuolelta, hänen poliittinen kokemuksensa on pieni ja vaalirahoitus vähäistä. Ei voitto silti sattuma ollut.
Ratkaisevinta ovat äänestäjät, ja heihin Huckabee osasi vedota. Hän antaa uskonnolliselle oikeistolle aivan uudet, maanläheiset kasvot. Republikaanien pakka on yhä pahasti sekaisin. Kaikki ehdokkaat eivät edes kampanjoineet Iowassa, ja mitä vain voi tapahtua. Juuri siitä Huckabeen menestys oli osoitus.
Vaalimaratonin alkumetrien kärkinimiksi valikoitui näin kaksi aivan erilaista hahmoa. Obama on ilmeinen poliittinen lahjakkuus, Huckabee uskontokortilla pelaava "takametsien" taitava saarnamies. Yhteistä molemmille silti on, että he edustavat Yhdysvaltain politiikassa jotain aivan uutta. He eivät kuulu vanhoihin poliittisiin koneistoihin, vaan ovat luoneet itse oman tiensä.
On mahdollista, että Bushin taakaksi kääntyneen kauden jälkeen amerikkalaiset puolueesta riippumatta lähtevät etsimään nimenomaan muutosta. Mutta kaikki on vasta alussa, ja ensi kuussa otsikoissa voivat komeilla jo toiset nimet.