Kalevan kesäsarjassa tarkastellaan oululaisten kaupunginosien muutosta tähyten tulevaisuuteen.
Pohjantien ja itään menevän rautatien välissä sijaitseva Mäntylä on rakennettu pääosin 1970-luvulla. Alueen asukkaat ovat hoitaneet aktiivisesti alueensa asioita lähidemokratian periaatteilla. Harva on tyytymätön Mäntylän olosuhteisiin.
"Enää ei halua muuttaa minnekään", Ahmalantiellä asuva Tapio Tuuttila toteaa, ja jatkaa, että perillisen syntyminen on tuonut erilaisen näkökulman asioihin kuin työorientoituneena.
Juhana-pojan kanssa on käyty ihmettelemässä myös asuinalueen uusien talojen rakentamista. Tuuttila näkeekin uuden asutuksen vahvistavan selkeärajaista Mäntylää entisestään, ja turvaavan palvelut alueella.
Mäntylästä löytyy niin kerros-, rivi- kuin omakotitalojakin. Omistus- ja vuokra-asuntojen sopivan suhteen on koettu vähentävän sosiaalisia ongelmia.
Kunnallispolitiikassa vaikuttava mäntyläläinen Tuija Pohjola toteaa, etteivät ainakaan lapsiperheet halua muuttaa alueelta pois.
"Syy on Snellman-talo, perhekeskus joka johdattaa lapsen turvallisesti neuvolasta toiselle luokalle", Pohjola innostuu, ja kertoo Mäntylässä jo ennen lakisääteisyyttä aloitetun esiopetuksen tuoneen loistavia tuloksia.
Puiden ja mäkien kaupunginosa
Snellman-talossa toimii myös mäntyläläisten oma Kotitonttu-perhetyöprojekti, joka saa kiitosta kahden lapsen äidiltä Piia-Riitta Korvenheimolta. Vanhempainneuvostossa aktiivisesti toiminut Korvenheimo nauttii myös kaupunginosan ulkoisesta olemuksesta. "Olen kotoisin Vehkalahdelta Haminan kupeesta, ja tämä on Oulussa ainoita seutuja, jossa on mäkiä ja puita."
Vanhempainneuvoston voimin Snellman-talon pihaan on tehty lasten seikkailurata. Rata levittäytyy viereiseen luonnontilaiseen metsikköön. Aikoinaan Korvenheimot muuttivat Mäntylään keskustasta, koska halusivat oman pihan ja grillin. Kaupanpäälle he saivat avuliaita naapureita.
"Kun isovanhemmat ovat kaukana, naapurit ovat kullanarvoisia", Piia-Riitta Korvenheimo toteaa, ja kertoo, että lastenhoitoapua annetaan ja saadaan viikoittain.
Alueen palveluihin kaikki ovat tyytyväisiä, mutta ne halutaan myös säilyttää. "Kaupalliset palvelut ovat hyvää kansallista tasoa ja postikin löytyy läheltä, Höyhtyän puolelta", toteavat Korvenheimo, Pohjola ja Tuuttila yhteen ääneen nyökytellen.
"Lähikaupasta kannattaa ostaa muutakin kuin maitoa ja makkaraa", Tuuttila muistuttaa.
Visioissa lättähattujen pysäkki
Lapsiperheiden runsaus näkyy konkreettisesti toiveissa: lisää suojateitä ja hidasteita. Sisäliikuntatilan uupuminen alueelta on myös suuri puute.
"Myös ikäihmiset tarvitsevat lähiliikuntatilaa", Pohjola toteaa.
Kysymykseen siitä, kuinka kaupunginosa tulee kehittymään seuraavien kahden vuosikymmenen aikana, kolmikolta irtoaa selkeitä visioita.
2020-luvun Mäntylä on liikenneyhteyksiltään huippulaatua: alueella on kattavat kevyen liikenteen väylät, ja Kaakkurista pääsee Mäntylän kautta keskustaan pikapyörätietä pitkin.
"Lättähatut tulevat uudelleen muotiin, ja meilläkin on täällä oma seisakki. Paikallisjunilla pääsisi aina Liminkaan saakka. Myös puistot ovat kunnossa, ja asukkaat niin suvaitsevaisia, ettei risumajoista tehdä hälytystä poliisille", naurahtaa Tuuttila.
Väestön ikääntymisen myötä asuntokokojen uskotaan pienentyvän ja Snellmania-talon panostavan yhä enemmän ikääntyneiden tukemiseen.
Yhteisöllisyyden uskotaan näkyvän myös jälkipolvien toiminnassa. Tulevaisuudessa mäntyläläislapset toimivat todennäköisesti johtavissa asemissa lähidemokratian periaattein.
"Ja Mäntylään palataan, kunhan on ensin tehty kierros maailmalla", he uskovat.
Elsi Huttunen