Ketuista ja minkeistä on kannettu huolta. Niiden kasvatusta ahtaissa häkeissä, itse asiassa koko elinkeinoa, on vaadittu lopetettavaksi. Vaikka tuohon vaatimukseen virallinen Suomi ei ole suostunut, paine turkistarhausta kohtaan on johtanut koviin keskusteluihin eläinten elinoloista. Tuloksiakin on saavutettu.
Kotieläintalouden valtavirta on kuitenkin muualla kuin kettutarhoilla. Eläinten hyvinvoinnin ongelmiin törmätään yhtä lailla nautakarjatiloilla kuin sikaloissakin. Kohennusta eläinten oloihin tapahtuu koko ajan, mutta samaan aikaan juostaan kovaa vauhtia kohti uusia riskejä. Tästä puhutaan vähemmän.
Riskit syntyvät tilojen kasvusta. Hallitaanko sitä työmäärän kasvua, minkä eläinmäärän lisääntyminen tuo, ja luotetaanko sokeasti siihen, että koneellistuminen, automaatio, ratkaisee ongelmat? Joka tapauksessa ja kaiken uhalla ennätysmäärä euroja pannaan uusien, entistä suurempien ja tuottavampien karjaloiden rakentamiseen.
Onnellinen eläin on terve, kasvaa, lisääntyy, antaa hyvän lihan, maidon ja turkiksen. Tämä tiedetään maatilalla, ja se, että pienikin eläimen käyttäytymisessä tapahtuva muutos on viesti isännälle ja emännälle eläimen olotilan heikennyksestä tai kohennuksesta.
Pääsääntöisesti Suomessa eletään vielä onnellisten tähtien alla. Eläinsairaudet ovat kohtuullisen hyvin hanskassa; ainakin, jos meidän eläinsairaustilastot pannaan vertaismaiden lukujen rinnalle. Eläimet näyttävät myös tuotosmittarein mitattuna voivan pulskasti.
Mutta karjatilat kasvavat vauhdilla. Haluamme tai emme, se on EU-Suomen suunta maataloudessa. Vaikka vielä on pitkä matka vertaismaiden, kuten Tanskan ja Keski-Euroopan maiden tilojen kokoluokkaan, perässä kiirehditään. Eikä meillä kukaan tiedä, mitä tämä tulee merkitsemään eläinten hyvinvoinnille.
Tanskassa tiedetään jo tilojen kasvun hinta viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Siellä eläinkuolleisuus kaksinkertaistui ja lehmiä meilläkin kiusaavat utaretulehdukset lisääntyivät tuntuvasti tilakohtaisen lehmämäärän noustua 70-80:een.
Samat kasvun kivut tunnetaan myös Ruotsissa, missä suurtiloilla vasikat sairastavat viisi kertaa enemmän, ja antibiootteja syötetään elämille 2,5 kertaa enemmän kuin keskivertotiloilla.
Suomesta vastaavia tietoja ei ole. Viitteitä tämänsuuntaisesta kehityksestä on sikaloista. Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskuksen mukaan sikojen hyvinvointi on heikentynyt suurten sikaloiden yleistyessä. Tutkijaeläinlääkäri pitää yli puolta uusista pihattosikaloista eläinten hyvinvoinnin kannalta ongelmallisena.
Tilakoon kasvu ei ole automaattisesti uhka eläinten hyvinvoinnille. Kaikki riippuu viime kädessä siitä, hoidetaanko elämiä kunnolla ja otetaanko uusien karjasuojien rakentelun lähtökohdaksi eläinten hyvinvointi. Huono hoito onnistuu yhtä lailla pienellä kuin suurella tilalla, samoin hyvä hoito.
Tilojen kasvuun liittyy kuitenkin iso kysymysmerkki: jaksavatko viljelijät. Jos joku kuvittelee voivansa jättää navetoinnin sikseen tuomalla robotin lypsämään Mansikin ja Muurikin, erehtyy. Uusi navetta ei toimi ilman ihmistä ainakaan vielä; toivottavasti ei koskaan. Tekniikka vähentää työn ruumiillista rasittavuutta, mutta se ei poista fyysistä työtä vallan.
Karjamäärän kasvu tuo väistämättä lisää työtä; jotkut työt lisääntyvät samassa suhteessa karjan kasvun kanssa. Tekniikka on kelpo renki navetassa, mutta isännäksi siitä ei ole.