Man­si­kal­la on monta makua

Mansikka kuin mansikka, kesän makea marja. Ei kai sen lajikkeella nyt ole väliä, kunhan marja on kypsä ja punainen. Kuinka paljon eri lajikkeiden välillä oikeasti on maku- ja ulkonäköeroja? Värvätään kaksi maistajaa ja lähdetään mansikkapellolle.

Ah herkkua. Eri mansikkalajikkeista löytyy suosikki niin miedosta kuin voimakkaammastakin mausta pitävään suuhun. Uudet lajikkeet ovat venyttäneet mansikkakautta niin, että herkkua riittää Suomessa koko kesäksi.
Ah herkkua. Eri mansikkalajikkeista löytyy suosikki niin miedosta kuin voimakkaammastakin mausta pitävään suuhun. Uudet lajikkeet ovat venyttäneet mansikkakautta niin, että herkkua riittää Suomessa koko kesäksi.
Kuva: Tiia Myllykoski

Mansikanmaistajille annetaan katseltavaksi ja makusteltavaksi kolme eri lajiketta: Jonsok, Polka ja Honeoye. Jo ensisilmäyksellä lajikkeista löytyy eroja ja ominaispiirteitä.

"Tämä on tummempi ja tässä on enemmän näitä siemeniä", Toni Myllykoski toteaa Polka-lajikkeesta.

Polka poikkeaa selvimmin muista lajikkeista myös makunsa perusteella.

"Hirveän suuri ero näissä kahdessa", Kati Mattila sanoo maistettuaan Jonsokia ja Polkaa.

Ensimaistamalta hänen tuomionsa on, että Polka ei maistu miltään. Eikä toinenkaan maistelukerta muuta mielipidettä.

"Mutta tämä ei kuitenkaan ole sellainen vetinen niin kuin joskus kaupasta ostetut mansikat, jotka ei maistu miltään."

Polka todetaan maultaan pehmeäksi ja tasaiseksi. Mieto makuelämys ei saa kummaltakaan maistajalta kovin korkeita pisteitä.

"Polkasta odotetaan Jonsokin korvaajaa. Se on yleistymässä kovasti kaikkialla Suomessa", viljelijä Paavo Runtti Runtin mansikkatilalta Ruukista kertoo.

Myöhäisellä lajikkeella pyritään pidentämään mansikkakautta aina elokuulle asti. Paavo Runtti kertoo yhden talven kokemuksella Polkan pärjäävän talviolosuhteissa hyvin ilman suojausta.

Vain kermavaahto puuttuu

Jonsokin ja Honeoyen välillä maku- ja näköerot ovat huomattavasti pienempiä. Honeoyen pinta on kiiltävänpunainen ja se on muodoltaan teräväkärkinen. Jonsok puolestaan on muodoiltaan hyvin pyöreä.

"Tämä on semmoinen, miltä mansikka maistuu", Kati Mattila arvioi Jonsokin makua.

"Jos vaikka leivotaan jotain ja siihen laitetaan mansikkaa, niin kyllä sen pitää maistuakin jollekin."

Norjalaista alkuperää oleva lajike on jalostettu juuri tämän alueen olosuhteisiin. Se kestää hyvin lumettomankin talven.

"Jonsokille on tulossa uusia korvaajia, mutta minä pidän sen turvallisuudesta. Siitä saadaan joka vuosi marjaa", Runtti sanoo.

Honeoyen maku on hieman hapan. Toni Myllykosken suuhun se kuitenkin uppoaa parhaiten.

"Näitä kun saisi ison kupillisen ja kermavaahtoa ja pinon Aku Ankkoja", hän haaveilee kesäherkusta.

"Tämä on nätti marja", Kati Mattila toteaa.

Honeoye onkin komean ulkonäkönsä vuoksi kauppiaiden suosikki ja myyvä marja. Se on varhainen lajike, jota päästään myymään jo alkukesästä.

Kiiltäväpintainen marja kestää hyvin sadetta ja kuljetusta, mutta talven ajaksi se vaatii suojaa.

"Syksyllä sille pitää laittaa villapusero päälle. Ei tuollainen kalifornialainen marja kestä talvea ilman suojaa", Paavo Runtti kertoo.

Makuasioista
ei voi kiistellä

Maistelutuokion päätteeksi maistajat voivat todeta, että mansikoissa on todellakin eroja. Samalla käy jälleen todeksi vanha sanonta, että makuasioista ei voi kiistellä.

Toisaalta mansikan makuun vaikuttaa monta eri tekijää, ja maut vaihtelevat jopa päivittäin ja säätilan mukaan. Pitkä sadekausi vie punaisen herkun maun mennessään, kun taas aurinko saa sokerit pintaan ja marjasta makoisan.

"Sanoisin, että noin viisi prosenttia asiakkaista haluaa jotain tiettyä lajiketta. Suurimmalle osalle kuitenkin käy mansikka kuin mansikka", kokenut viljelijä tietää.

Ilmoita asiavirheestä