Irak-vuoto jutun asetelmat eivät juurikaan muuttuneet kahden käräjäpäivän aikana. Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä tarkensi perjantaina syytteitä vain rangaistusseuraamuksen osalta siten, että vaati joka tapauksessa tasavallan presidentin entiselle neuvonantajalle Martti Manniselle kovempaa rangaistusta kuin ex-pääministeri, kansanedustaja Anneli Jäätteenmäelle (kesk.). Käräjäjäpäivät vahvistivat syyttäjän mukaan sitä, että Manninen oli jutussa isommassa roolissa.
Kaikki syytteessä mainitut asiakirjat ovat ulkoministeriön lausunnon mukaan salaisia ja myös korkein hallinto-oikeus on todennut kolme niistä salaisiksi. Salaisuuden tarkoituksena on turvata Suomen ulkopolitiikan toimintamahdollisuudet. Ulkopoliittiset neuvottelut ovat luottamuksellisia riippumatta niiden sisällöstä.
"Tosin näiden asiakirjojen sisältö ei ollut merkityksetön. Myös Jäätteenmäki on pitänyt osaa niistä merkittävinä, koska käytti tietoja vaalitentissä hyödykseen", korosti Äijälä.
Mannisen osalta Äijälä piti näyttöä virkasalaisuuden rikkomisesta vahvana. Jäätteenmäen yllytys Mannisen rikokseen on puolestaan puhdas osallisuusopillinen kysymys. Hän korosti, että Jäätteenmäki ei pyytänyt asiakirjoja ulkoministeriöstä vaan Manniselta, vaikka hän takuulla kokeneena politiikkona ja entisenä oikeusministerinä tiesi pelisäännöt.
Äijälä sai vahvaa tukea syytteelleen ulkoministeri Erkki Tuomiojalta (sd.), joka asianomistajan ominaisuudessa kuultavana vahvisti aikaisemmin medialle asiassa antamansa lausunnot. Niiden keskeinen sisältö oli se, että jos oppositiojohtaja Jäätteenmäki olisi pyytänyt ulkoministeriöltä tietoja USA:n presidentin George W. Bushin ja pääministeri Paavo Lipposen neuvotteluista, hän olisi saattanut saada ne luettavakseen ulkoministeriössä.
"Olisin ensin varmistanut asian pääministeri Lipposelta ja jos hän ei olisi nähnyt estettä asialle, olisin kutsunut kansanedustaja Jäätteenmäen ministeriöön ja antanut asiakirjan hänen luettavakseen", Tuomioja totesi.
Samalla Jäätteenmäki olisi saanut ehdottoman kiellon julkistaa asiakirjojen tietoja.
Valtionsyyttäjä Äijälä muistutti niinikään, että Jätteenmäellä oli vahva motiivi saada asiakirjoja käyttöönsä vaalitaistelussa, ja hän käytti niistä saamiaan tietoja Lipposta vastaan.
Teon vakavuuden osalta Äijälä vetosi sekä tasavallan presidentin kansliaan että ulkoministerin antamiin lausuntoihin, joiden mukaan vuoto heikensi ulkoministeriön diplomaattisia toimintaedellytyksiä.
Koska Manninen rikkoi myös lojaliteettivelvollisuutensa korkeassa virka-asemassa, hänen kohdallaan ei voida syyttäjän mukaan käyttää myöskään rikoslain kohtuullistamisperusperiaatetta sen vuoksi, että Manninen irtisanottiin virastaan. Säälipykälä ei tule syyttäjän mukaan kyseeseen myös sen takia, että irtisanominen olisi tapahtunut muutoinkin.
Uroteko vai rikos
Martti Mannisen asianajaja Matti Wuori toisti poliittisuuden päässeen asiassa valloilleen ja väitti, että hänen päämiehensä ei ole faksannut kansanedustaja Jäätteenmäen salaiseen faksiin yhtäkään salaista asiakirjaa. Syyttäjä ei Wuoren mukaan ole kyennyt todistamaan yhtäkään asiakirjoista salaisiksi.
"Kallistuin sille puolelle, että Anneli Jäätteenmäki teki poliittisen uroteon asiassa. Missään tapauksessa kumpikaan syytetyistä ei ole syyllistynyt rikokseen. Tuomiojakin vahvisti, että tietoa olisi ollut muutoinkin ja asiasta ei ole aiheutunut vahinkoa. Mielipaha ei riitä rikosoikeudellisen vastuun toteutumiseen", piikitteli Wuori.
Irak-vuodossa on Wuoren mukaan nostettu myrsky vesilasiin ja tehty paljon melua tyhjästä. Joka tapauksessa teko on niin vähäpätöinen, että syytteet voisi hylätä viime kädessä silläkin perusteella.
Anneli Jäätteenmäen asianajaja Aarno Arvela pysyi myös loppulausunnossaan tiukasti aiemmissa väitteissään, joiden mukaan faksi suolsi harmitonta materiaalia ja hänen päämiehensä ei ole näytetty yllyttäneen Mannista lähettämään asiakirjoja.
Arvela vetosi teletunnistetietoihin ja muistutti viimeistään valtiosihteeri Risto Volasen kertomuksen vahvistavan muun todellisuuden asiassa.
Manninen on Arvelan mukaan valehdellut asiassa useissa käänteissä ja toiminut tarkoitushakuisesti hänen päämiestään vastaan.
"Jatketun yllytyksen täyttyminen edellyttäisi edes jonkinlaisen yhteydenpidon olemassaoloa, mutta minkäänlaista näyttöä ei tässä ole", totesi Arvela.
Wuori jätti käräjäoikeudelle 13 883 euron ja Arvela 14 000 euron suuruisen laskun kahden käräjäpäivän työstä ja asian valmistelusta. Laskuissa on mukana arvonlisävero.
Helsingin käräjäoikeus antaa asiassa tuomion perjantaina 19. maaliskuuta kello 9.00.