Yhteistyökumppaneilleen Sipoossa esittäytynyt yhdistetyn maajoukkue toivoo maahan pian lunta, päinvastoin kuin isäntänä perjantaina toiminut Nevas Golfin väki.
Yhdistetyn miehet valmistautuivat talveen Nevaksen kartanon mailla mönkien. Päävalmentaja Jouko Karjalaisen helpotukseksi ranteita ei murtunut keneltäkään.
"Toivottavasti edessä on enää vain yksi sulan maan leiri, vaikka viestit Ramsausta ovatkin aika lumisia", Karjalainen kommentoi.
"Viime kesänä meillä oli säistä johtuen paljon ongelmia hyppäämisessä, mutta nyt sen puolen pitäisi olla paremmalla tasolla", Karjalainen vakuuttelee.
Suomalaisilla on yhdistetyssä paljon puolustettavanaan, vaikka Hannu Manninen on toki vastannut menestyksestä pitkälti yksin.
Manninen voitti viime talvena Sapporossa sprinttikisan maailmanmestaruuden ja maailmancupin kokonaiskilpailun. Sapporossa suomalaiset pokkasivat myös joukkuekultaa. Alkavalla kaudella arvokisoja ei ole.
Toisilla sujuu mäessä,
jollain suihkii suksi
Maajoukkueessa on hyvinkin erilaisia mäkimiehiä. Rovaniemeläinen Janne Ryynänen, 19, leiskautteli usein liki pisimpiä hyppyjä, kun Manninen, 29, puolestaan kiri kisakumppaneitaan kiinni hiihtoladulla.
"Hyppy tuntuu säilyneen hyvällä mallilla kevään lumilta. Fysiikkaa on pyritty parantamaan, jotta pysyisin peesissä paremmin", naurahtaa viime kauden maailmancupissa parhaimmillaan sijoille viisi ja kahdeksan sivakoinut Ryynänen.
Ryynäsen tavoin napapiirin kasvatti Manninen ehtii kevään viimeisillä lumilla jo neljännelle kymmenelle.
Motivaatiota tuntuu kuitenkin riittävän, kun mitalipallimiehen ei nykyisellään tarvitse pelkästään muutaman euron takia urheilla.
"Kauden jälkeen ajatuksia piti kieltämättä hetken kasailla, mutta kesä sujui harjoitusten puolesta hyvin", Manninen korostaa.
Mäkeen uutta
suksea ja sidettä
Viidettä peräkkäistä maailmancupin kokonaisvoittoa tavoittelemaan lähtevä Manninen on pelastanut paljon hiihtovauhdillaan. Kun ladulla ei ole ongelmia ollut, etsitäänkin parannusta mäkipuolelta.
"Vaihdoin saksalaisen (ex-DDR:n Germina) suksimerkin slovenialaiseen Elaniin. Mäkisiteessä luotan kotimaisuuteen. Hyppään Ilkka Tuomikosken (Rovaniemeltä Keski-Uudellemaalle muuttanut keksijä) valmistamalla siteellä", Manninen vahvistaa.
" Maailmanmestaruuden voittaminen tuntuu uralla jonkinlaiselta vedenjakajalta. Se puhdisti pääkoppaa, joten paineet ja odotukset ovat nyt poissa harteilta", Manninen henkäisee.
Mannisella olisi eväitä kilpailla hiihdon erikoismiestenkin seassa, mutta sellaisia suunnitelmia ei ole.
"Maailmancupin aikataulu on niin tiukka, ettei sinne hiihtokisoja mahdu. Ounasvaaran miesten viestiryhmäkin taitaa olla aika nuorta porukkaa", kuittaa Manninen antaen ymmärtää, ettei SM-viestissäkään ihan mitaleista kisattaisi.
Rovaniemi haastaa
muun Suomen
Yhdistetyn miesten kausi alkaa Rovaniemellä 17. marraskuuta ensi lumen kisoissa.
Maailmancup käynnistyy kahdella kilpailulla Kuusamossa heti joulukuun aluksi. Seitsemässä maassa poikkeava kiertue huipentuu 24. kilpailuna Oslon sprinttifinaaliin 9. maaliskuuta.
Rovaniemi voisi kisailla kaupunkina maiden joukossa, kun Mannisen ja Ryynäsen lisäksi myös Ville Kähkönen on OHS:n miehiä.
Maajoukkueen toisen puoliskon muodostavat Kähkösen (polvi) tavoin jalkavaivoista kärsinyt Lieksan Jaakko Tallus (jalkapohja), Lahdessa armeijan harmaita kantanut Kuusamon Anssi Koivuranta ja mäessä parannusta hakeva lahtelainen Jouni Kaitainen.
"Lihaa ei ainakaan ole tullut lisää, mutta rasvaa taitaa olla vara kadottaa pari kiloa. Jos paino putoaa liiaksi, on taas ongelmana painoindeksiin mahtuminen", kuvailee pian reserviin siirtyvä varusmies Koivuranta.