Hannu Manninen, 24, kiipeää perjantaina Rukan suurmäen torniin ehkä varmempana kuin koskaan. Suomen yhdistetyn joukkueen paras hiihtäjä on ennen maailmancupin avausta myös vakuuttavassa hyppykunnossa.
"Koko kesän, syksyn ja alkutalven hyppy on ollut varmaa. Sellaista se ei aiemmin ole ollut", Manninen toteaa kevyen viimeistelypäivän jälkeen.
Perjantaina ja sunnuntaina maailmancupin ensimmäisissä kilpailuissa rovaniemeläinen on täysin tyytyväinen vain palkintopallisijoitukseen.
"Silloin saisi potkua seuraaviin kisoihin", hän uskoo.
Rukan mäkeen Manninen haki tuntumaa jo kesällä kolmena viikonloppuna ja viime viikolla kolmena päivänä. Keskiviikkona aamuharjoitukset olisi voinut jättää väliinkin.
"Ei ollut oikein ajatus mukana", hän pohtii.
Mäen päälle hiihdetty puolentoista tunnin lenkki kieli kuitenkin taas siitä, että käsi kestää. Syksyllä moottoripyöräilessä murtuneesta lapaluusta ei ollut vaivaa.
Jotkut epäilivät murtuman pilanneen kauden, mutta jo viime viikolla Manninen pystyi hiihtämään kovan kisan, eikä käsi oireillut jälkeenpäin.
"Käsi on täysin kisakunnossa", hän iloitsee.
Jos mäki menee kohdalleen, Manninen sijoittuu Rukalla hyvin. Ladun rankka alkunousu hiihdetään perjantaina 15 kilometrin matkalla neljästi, mikä sopii Manniselle hyvin.
"Vaativuutta on riittävästi, jolloin vahvat hiihtäjät erottuvat", hän kertoo.
Mannisen hyvä alkukauden kunto ei ole sattumaa, sillä harjoittelu on sujunut nyt enemmän mäkihypyn ehdoilla. Mäkivalmentajaksi saatu Jarkko Saapunki toi harjoitteluun uusia ajatuksia, ja jäljet näkyvät jo.
Muuten harjoittelu on sujunut tavalliseen tapaan isän Jorma Mannisen ohjauksessa.
Kärjessä
kova kisa
Alkavalla kaudella Hannu Manninen pitää suomalaisten kovimpina haastajina Saksan ja Itävallan joukkueita.
Suomen yhdistetyn joukkueen kärkipaikka voisi olla nyt Mannisenkin ulottuvilla. Kolminkertainen olympiavoittaja Samppa Lajunen on tuskaillut uuden hyppytekniikkansa kanssa, eikä Jaakko Talluskaan ole saanut monta hyvää harjoitushyppyä alleen.
Etenkin alkukaudesta suomalaisten välisestä kisasta on luvassa tiukka.
Vuoden urheilijaksi valittu Lajunen sekä Tallus saapuivat Vuoden urheilija -risteilyltä Rukalle vasta keskiviikkona iltapäivänä. Heidän valmistautumisensa jää siis lyhyeksi.
"He ovat kyllä sen verran kokeneita, että pystyvät hakemaan vireensä lyhyessäkin ajassa", Manninen uskoo.
Ensi viikolla Trondheimissa jatkuvaa maailmancupia taas sotkevat linnan juhlat. Ainakin Lajunen ja Tallus ovat olleet menossa sinne, ja Salt Lake Cityn joukkuekultamitalistina kutsu on tullut Mannisellekin.
"Katsotaan vielä, pitäisikö siellä käydä perjantaina. Heti lauantaina ja sunnuntaina olisivat sitten kilpailut", Manninen pohtii. Seuralaista hän ei ainakaan ole juhliin vielä hankkinut.
Sprintti
kiinnostaa
Kauden päätavoite on Val di Fiemmen MM-kisat, joista Manninen hakee yhä uransa täyttymystä.
"Henkilökohtaiset tavoitteet ovat vielä saavuttamatta."
Uran tähtihetkiä Manninen ajattelee kilpailevansa vielä vuoden 2006 Torinon kisoihin saakka. Päälajina säilyy yhdistetty, vaikka Salt Lake Cityssä meinasi käydä niin, että sprinttihiihdon kahdeksas sija oli jäädä parhaaksi henkilökohtaiseksi sijoitukseksi päälajin sijaan. Yhdistetyn sprintissä Manninen sitten rutisti kuitenkin seitsemännen sijan.
"Seuraava mahdollisuus on kokeilla hiihtoa maailmancupissa 19. joulukuuta Itävallassa", Manninen sanoo. Hän saattaa hiihtää sprintin myös MM-kisoissa.
"Viime talvesta jäi niin hyvät kokemukset. Siihenkin on mielenkiintoa, kun huomaa, että siinäkin voi menestyä", hän kertoo.
Rovaniemeläisen urheilijaperheen kasvatilla säilyvät jalat maassa vielä urheilijauran jälkeenkin. Manninen alkoi syksyllä lukea kauppatieteitä Lapin yliopistossa. Siellä opinnot pystyy ajoittamaan kauden hiljaisiin hetkiin, syksyyn ja kevääseen.