Maataan rakastavat suomalaiset ovat yhtenä miesnä tolaltaan, kun sotakorvausten veroiseksi ponnistukseksi kohotettu Mannerheim-elokuvahanke on ajautunut suuriin vaikeuksiin. Taas.
On suorastaan surullisen suomalaista, että kansallista ja melko varmasti maailmanlaajuistakin elokuvataiteellista monumenttiamme voi kohdata tällainen, luonteeltaan rahoituksellinen ja pysyvä vastatuuli. Viimeisin isku tuli, kun kansan muutenkin vihaama verottaja haki joulukuun puolivälissä elokuvamme tuotantoyhtiötä Liberty Productionia konkurssiin.
Muun muassa isänmaallisuudestaan tunnettu elokuvatuottaja Markus Selin on uurastanut voimiaan säästämättä, jotta elokuvahistoriamme merkittävin teos näkisi päivänvalon. Lukuisten suomalaisten menestyselokuvien isä jatkoi urheasti pelkällä suomalaisella sisulla, kun petollinen tanskalainen rahoituskumppani hylkäsi pienen Suomen suuren hankkeen vuoden alussa.
Elokuvayhtiöllä on maksamattomia veroja tiettävästi noin 50 000 euroa ja toisen mokoman pikkusumman edestä muita maksuhäiriöitä. Siinä suurelokuvaa rapatessa tuotantoyhtiölle on kuulemma roiskahtanut myös pari yksipuolista tuomiota velkomusasioissa. Tekosyitä, tuollaiset pikkujutut eivät saa olla kansallisen etumme tiellä.
Mutta onhan meitä ennenkin koeteltu, muttei lannistettu koskaan. Suomalainen talkoohenki on väkevä voima.
Keväästä lähtien pyyteetön kansa on ojentanut karttuisan kätensä yhteisen asian puolesta, ostanut muun muassa 50 euron hintaisia ennakkolippuja, jotta kaikkien aikojen uljain suomalaiselokuva voitaisiin tehdä. 50 euroa on pieni uhraus näin tärkeän asian puolesta. Ja kovin oli mitätön Mannerheim-mitalistakin pyydetty 40 euroa, kun tuimme yhteistä asiaamme; Marski-elokuvaa.
Kuluttajaviranomainen, tuo ikuinen pahan ilman lintu, yritti sekin ikään kuin sisältäpäin horjuttaa elokuvamme onnistumista. Se varoitteli viime keväänä, että lippujen ostaminen ei takaa mitään, ja että rahat voivat muka lentää kuin tuhka tuuleen.
Halpamainen väite. Tuottaja Selin itse lupasi korkeimman henkilökohtaisesti, että kansan lippurahat palautetaan, jos suurhanke jostain syystä menisi mönkään. Konkurssikriisin uhatessa on aivan ymmärrettävää, että Selin ei lupaustaan jaksa muistaa. Ja onhan Selin itsekin erään rahoitusoikeudenkäynnin yhteydessä suoraselkäisesti sanonut, että hän on elokuvantekijä eikä mikään kuittien ja lappujen lajittelija.
Muutama viikko elokuvalippujen myynnin aloittamisen jälkeen niitä oli ostettu "muutama tuhat". Jos lippuja oli myyty vaikka 4 000, eihän se tehnyt kuin 200 000 euroa. Ja se ei riitä edes esitteisiin, kun jättiproduktioita tehdään. Tuoreimpia tuottoja ennakkolipuista, mitaleista tai lahjoituksista Selin ei ole räknäillyt, tai niiden ilmeisen vähäisyyden takia kertonut, mutta viimeisimpien vaiheiden jälkeen on selvää, että rahat eivät kerta kaikkiaan riitä.
Nyt Selinin ja Marski-elokuvan kampittamisen on loputtava. Muutama viikko sitten mies toivoi saavansa positiivista kerrottavaa elokuvahankkeemme jatkosta ennen joulua. Annetaan elokuvan puuhamiehille nyt varainhankintarauha, jouluunhan on vielä melkein vuosi aikaa. Meille kyllä kerrotaan kuinka voimme auttaa.
Sitä on kyllä vaikea ymmärtää, että parhaillaan R-kioskeissa myynnissä olevaa Marskin merkkiä mainostetaan maininnalla: "Merkkien myyntituottoa ei käytetä Mannerheim-elokuvan hyväksi."
jussi.lahdesmaki@kaleva.fi