Useimmilla mantereilla on "aikamoinen taantuma alullaan", virkkoi maailman asioista hyvin perillä oleva pääjohtaja Jorma Ollila äskettäin Elinkeinoelämän Valtuuskunnan alkuun polkaisemassa keskustelufoorumissa ja huolehti kuin ohimennen koko globalisaatiokehityksen mahdollisesta pysähtymisestä.
Lähes samaan syssyyn hälyttiin Suomen valtiontalouden antavan budjettiraamien yhteydessä kansainvälisen lamavaroituksen. Ekonomistin asiantuntemus ei riitä ennakoimaan sodan uhkaa, lopputulosta saatikka sodan jälkeistä maailmaa, kiisti kuitenkin valtiosihteeri Raimo Sailas.
Varmuuden varalta valtiovarainministeriö kavensi hieman kasvuennustetta.
Pahinta on varustautuminen epävarmuuteen. Epävarmuus paitsi tappaa innon myös tarttuu kuin tauti. Milanon ja Madridin muotikavalkaditkin huokuvat jo hyistä härskiyttä, mannekiinit ovat marssittaneet tarjolle niin pääkalloja kuin kypäriäkin. Täydelliset mallinaamat vääntyvät sotisovassa julmaksi irvistykseksi.
Irakin kriisi on kuristanut arvopaperimarkkinoita ja yritysten investointihaluja nyt jo puoli vuotta. Jos Yhdysvaltojen talouselämä laskeekin nousevansa tuhkasta Irakia uudelleen rakentamaan, niin viime ajat se on jaksanut ponnistella eteenpäin vain FED:in historiallisen alhaisen korkopolitiikan turvin.
Englanti jo alensi peruskorkoa. Euroopan Keskuspankin odotetaan edelleen höllentävän linjausta, ehkä alkavalla viikolla. Toistaiseksi pääjohtaja Wim Duisenberg on kuitenkin pidättäytynyt selittämällä, että koronalennus katoaisi kuin pisara epävarmuuksien valtamereen.
Saksan pankkien on havaittu pitäneen jo viime korkohelpotuksen hädissään omana hyvänään. Saksalla onkin suunta hukassa. Mutta huhujen mukaan liittohallitus puuhaisi peräti kuuden miljardin euron suhdanneohjelmaa. Investoinnit, joista pääosa lainattaisiin, kohdistettaisiin kuntien infrastruktuuriin.
Suomessa sen sijaan etupäässä murehditaan, etenkin vientiteollisuuden näkymiä. Heilunta on kuitenkin ollut viime aikoina melkoista, myös positiiviseen suuntaan. Sähkötekniikka esimerkiksi on nyt parantanut asemiaan. Ja kokonaan tuntuu unohtuneen vahvana jatkuva rakennustuotanto.
Myös palveluala on kehittynyt suhteellisen vakaasti. Pelkästään yksityiset palvelut työllistävät jo 800 000 ihmistä. Yrityspalvelujen puolella tosin näkyvät välittömästi teollisuuden paineet, näin esimerkiksi huolinnassa. Ja kuten sanottu, huono olo tarttuu: mutta eniten huoli painaa nykyään siitä, että muualla menee huonosti.
Syklit ovat heikentyneet, koska euroalueella ei devalvoida. Siksi palveluitakaan - ne muodostavat jo sentään noin 40 prosenttia Suomen bkt:sta - ei enää oikeasti uhkaa kurjuus: ennen laskukierre tapasi iskeä niihin vuotta myöhemmin kuin teollisuuteen.
Päinvastoin. Yritykset ovat iskukunnossa lamaoppien jälkeen. Ne ovat sitten kevätkesän 2001 yllättävän pudotuksen myös herkkäkuuloisia reagoimaan markkinaviesteihin entistä sutjakkaammin.
Nyt suomalaiset liikkuvat etunojassa, kuten TT:n osastopäällikkö Pekka Tsupari muotoilee. Talouselämällä on mahdollisuus ennakointiin. Tuotanto signaloi markkinamuutoksia kolmekin kuukautta muuta maailmaa aikaisemmin.
Joten ei nyt vaivuta alakuloon, vaan tehdään kotiläksyt globaalitaloudessakin. Lamapuheiden sijaan olisi oikea aika kohdistaa voimat todella tärkeisiin asioihin: työllisyyteen ja suomalaisten ikärakenteita mullistavaan muutokseen. Nuo suurhaasteet ovat edessämme takuuvarmasti.