Maailman kirjat eivät mene sekaisin kertarytinällä, vaan ne tapaavat sotkeutua pikkuhiljaa sivu sivulta. Irakin päättymäisillään oleva sota hämmensi maailman kirjan lukuja ja ja mutristi sivuja. Vai mitä sanotte siitä, että uusnatsit osallistuivat Berliinissä rauhanmarssiin, Ranska boikotoi amerikkalaisia bootseja, Yhdysvallat ranskalaisia Gitanes-tupakoita.
Saksalainen ei mennyt syömään McDonaldsiin, jenkki ei lämmennyt autokaupassa mersulle. YK toimitti ovimaton tehtävää. Vuoden tiedottaja -palkinnon varma saaja, irakilainen Mohammad Saeed al-Sahaf, meni ja hirttäytyi kesken informaation. Näin on kerrottu.
Suomalaista kirjallisuuden ystävää hämmensi päättyneessä sodassa eräs kummallinen tieto. Britannian merijalkaväen koulutukseen kuuluu osata Veijo Meren sotaromaani Manillaköysi vuodelta 1957. Kieliongelmien vuoksi Manillaköysi on ilmeisesti katsottu koulutuskeskuksessa videolta.
Kommandojoukkojen sotilas Eric Waldemar teki nimittäin Keppilän Jooset kuin suoraan Meren kirjasta. Lehtikuvissa sotilas esiintyi rei´itetty kypärä päässään ja väitti ölövinä tulta paukutellun suoraan kohti. Waldemarista tuli juhlittu sankari, mies joka ei vihollisen lyijyä säiky.
Tosiasiassa Waldemarin kypärä oli toiminut eräässä vaiheessa pilkkana, johon omat olivat ampuneet repiviä luoteja. Waldemarin pää sijaitsi samaan aikaan toisaalla, bunkkerin suojassa.
Manillaköydessä tapellaan toista maailmansotaa. Pohjalainen alikessu on tullut sotahulluksi ja ruvennut väijymään puskasta omia. Joku kuoleekin. Joose Keppilä keksii ottaa takkinsa yltään ja tunkee männynnäreen sen sisään.
Alikersantti talttuu, kun saa ampua lippaan tyhjäksi ojan pohjalta esille nostettuun puseroon. Sekopää saa huomata vastassa olevan sellaisen sotilaan, johon ei kivääri pysty. Hoopo juostaan kiinni. Keppilä pukee takkinsa.
Eversti saapuu illalla asemaan ja kysyy, mikä on Keppilän takin repinyt? Ne ovat luodinreikiä, herra eversti, Joose vastaa. Eversti nuuhkaisee Joosen rintamusta. Ruudille haisee. Joose saa kunniamerkin ja lomalapun.